Kysy lapselta, mitä kamppailulajit ovat, ja saat usein vastauksiksi jotain kuten: ”voltteja ja potkuja” tai ”ninjaksi tuleminen”. Kysy vanhemmalta, ja hän sanoo todennäköisesti: ”kuria, kunnioitusta ja energian purkamista”. Ja juuri siinä piilee kamppailulajien taika lapsille: ne ovat yhtä aikaa hauskoja ja opettavaisia.
Oli kyse sitten karatesta, judosta, potkunyrkkeilystä tai taekwon-dosta – lapset oppivat tekniikoiden lisäksi työskentelemään yhdessä, kunnioittamaan rajoja ja rakentamaan itseluottamusta. Ja mikä parasta? He eivät usein edes huomaa, että samalla he kehittävät kovasti motoriikkaansa, kuntoaan ja keskittymiskykyään.
Lasten suosimat kamppailulajit
Judo
Judo sopii lapsille erinomaisesti, sillä siinä keskitytään tasapainoon ja heittoihin, ei lyönteihin tai potkuihin. Lapset oppivat kaatumaan loukkaamatta itseään – mistä vanhemmatkin ovat salaa tyytyväisiä.
Karate
Karate perustuu kuriin ja täsmällisyyteen. Lapset pitävät erityisesti katoista (ennalta määrätyistä liikesarjoista), koska ne tuntuvat melkein tanssilta, joka on täynnä siistejä liikkeitä.
Taekwon-do
Paljon potkuja ja paljon näyttävyyttä. Lapset innostuvat tästä usein, koska se näyttää siistiltä ja tarjoaa hyvän tavan purkaa energiaa.
Potkunyrkkeily
Potkunyrkkeily on yhä suositumpaa lasten keskuudessa, etenkin koska lyöntityynyjen kanssa harjoittelu on hauskaa. Se tarjoaa lapsille turvallisen ja hallitun tavan purkaa energiaa.
Brasilialainen jiu-jitsu
BJJ kasvattaa suosiotaan myös lasten keskuudessa. Se on hieman kuin ”mattopulmien ratkaisemista”: kierimistä, kääntymistä ja hallintaotteita. Lapset kokevat sen usein leikkinä, mutta oppivat samalla paljon kehonhallintaa.
Miksi juuri lapset hyötyvät niin paljon kamppailulajeista
Kamppailulajien ainutlaatuisuus lasten kannalta on siinä, että ne ovat paljon enemmän kuin pelkkää urheilua. Ne ovat yhdistelmä fyysistä harjoittelua, henkistä kestävyyttä ja sosiaalisia taitoja. Maailmassa, jossa lapset istuvat usein iPadin ääressä, on virkistävää nähdä heidän harjoittelevan täynnä energiaa tatamilla. Eikä tämä hyödytä ainoastaan vanhempia, vaan ennen kaikkea lapsia itseään.
Kamppailulajeissa ei ole kyse voittamisesta tai häviämisestä. Kyse on siitä, että opitaan tulemaan toimeen itsensä ja muiden kanssa – ja se on lapsille ehkä vielä tärkeämpää kuin aikuisille.
Kamppailulajiharjoituksia lapsille (kotiin)
Fight2Win.nl:llä on paljon kokemusta lasten valmentamisesta. Tätä listaa varten tarkastelimme, mitä eri kamppailulajeissa yleensä tehdään ja mikä innostaa lapsia todella.
1. Kaatumis- ja kierimisleikit (Judo ja BJJ)
Lapset oppivat kaatumaan ja kierimään leikin muodossa. Esimerkiksi: ”Kuka osaa kierähtää kauneimmin kuin ninja?” Näin he oppivat tekniikkaa ilman, että harjoittelu muuttuu tylsäksi.
2. Kaada torni! (Taekwon-do ja karate)
Rakentakaa tyynyistä tai laatikoista torni ja antakaa lasten vuorotellen kaataa se potkulla tai lyönnillä. Lopputuloksena on hauskanpitoa yhdessä ja samalla tekniikan oppimista.
3. Lyöntityynyviesti (Potkunyrkkeily)
Muodostakaa parit ja asettakaa lapset vastakkain niin, että lyhyelle juoksulle on riittävästi tilaa. Molemmilla lapsilla on lyöntityyny. Vuorotellen toinen lapsi juoksee toisen luo, tekee sarjan lyöntejä tai potkuja tyynyyn ja juoksee sitten takaisin omalle paikalleen.
4. Paini pallosta (BJJ ja judo)
Asettakaa pehmeä pallo keskelle ja antakaa kahden lapsen yrittää saada se grappling-tekniikoilla omalle puolelleen. Hauskaa leikkiä, joka kehittää myös tasapainoa ja kehonhallintaa.
5. Varjotaistelu (Karate ja potkunyrkkeily)
Pyydä lapsia tekemään liikkeitä kuin he taistelisivat kuvitteellista vastustajaa vastaan – mutta lisätkää mukaan leikkisääntö, esimerkiksi ”vain hidastettuna” tai ”kuvittele leijuvasi avaruudessa”. Se tekee harjoituksesta hauskaa ja luovaa.
Lasten opettaminen kamppailulajeissa
Yksi yrittää tehdä vakavissaan judoheittoa, toinen ei pysty pidättelemään naurua kaataessaan tornia potkulla, ja ennen kuin huomaatkaan, useampi lapsi kierii taas kikattaen ympäri salia. Se on kaaosta ja kuria samanaikaisesti – ja juuri se tekee kamppailulajeista lapsille niin erityisiä. Rehellisesti sanottuna kyse ei ole tulevan mestarin kasvattamisesta.
Kyse on siitä, että lapset oppivat kunnioittamaan muita, saavat purettua energiaansa ja ennen kaikkea pitävät hauskaa. Ja kun he sitten poistuvat ovesta posket punaisina, korvasta korvaan ulottuva hymy kasvoillaan ja lyöntityyny kainalossaan, tiedät valmentajana onnistuneesi.
