Song Duk-ki

Song Duk-ki (1893–1987) on tärkein henkilö Taekkyonin, muinaisen korealaisen jalkataistelulajin, säilymisen ja elpymisen kannalta. 1900-luvun puoliväliin mennessä Song oli viimeinen tunnettu mestari, jolla oli täydellinen tieto perinteisestä Taekkyon-opetuksesta, sillä hän oli oppinut sen ennen Japanin siirtomaakauden aikaista korealaisen kulttuurin järjestelmällistä tukahduttamista. Hänen halukkuutensa opettaa lajia ja välittää se uudelle sukupolvelle – erityisesti Shin Han-seungille, josta tuli Taekkyonin modernin elpymisen tärkein edistäjä – on ainoa syy siihen, että elävä perinne säilyi nykyaikaan asti. Korean hallitus nimitti Song Duk-kin vuonna 1983 eläväksi kulttuuriperinnöksi (aineeton kulttuuriomaisuus nro 76) tunnustuksena hänen roolistaan Taekkyonin elävänä tietolähteenä.