Turisteille lähes tuntematon ja markkinoimaton, mutta itse Kanariansaarilla todellinen huippu-urheilulaji: Lucha Canaria. Kirjaimellisesti se tarkoittaa ”kanarialaista taistelua”, mutta kyse on kanarialaisesta painin muodosta. ”Taistelu” kuulostaa aggressiiviselta, ja juuri aggressiivisuus puuttuu tästä urheilulajista miellyttävällä tavalla. Urheiluhenki toteutuu tässä lajissa todella, ja vieläpä ”kamppailulajissa”.
Lucha Canarian historia
Kanarialainen paini juontaa juurensa aikaan ennen espanjalaisten valloitusta, joten se on todennäköisesti peräisin alueelta, joka nykyään tunnetaan Marokkona. Satojen vuosien ajan alkuperäisasukkaat painivat eri saarilla lähes ilman yhteydenpitoa toisiinsa, minkä seurauksena lajin säännöt muotoutuivat kullakin saarella hieman erilaisiksi.
Vuonna 1872 nämä säännöt kirjattiin ensimmäistä kertaa, mikä teki Lucha Canariasta yhden maailman ensimmäisistä virallisesti määritellyistä painilajeista. Vasta vuoden 1940 jälkeen lajille perustettiin maakunnallisia liittoja, ja Espanjan virallinen liitto perustettiin lopulta vuonna 1984. Koska ottelut käydään hiekalla, lajilla on yleensä oma erityinen tilansa: lähes aina pyöreä sali, jonka keskellä on pyöreä hiekkakehä, niin sanottu ”terrero”.
Lucha Canarian säännöt
Sen keskelle asettuu kaksi painijaa, jotka tervehtivät toisiaan. Vasemmalla kädellä tartutaan tiukasti vastustajan oikealla puolella olevaan käärittyyn housunlahkeeseen, ja oikea käsi asetetaan vastustajan vasemmalle olkapäälle. Sen jälkeen päät asetetaan toistensa oikeille olkapäille ja oikeat kädet osoitetaan kohti maata. Heti kun erotuomari viheltää, tavoitteena on saada vastustaja koskettamaan maata jollakin muulla kehonosalla kuin jaloillaan. Lyöminen ja potkiminen ovat kiellettyjä; sen sijaan saa nykäistä, työntää, vetää, heilauttaa ja nostaa. Lyhyesti sanottuna tarkoituksena on horjuttaa vastustajan tasapainoa. Painosta ja voimasta voi olla apua, mutta on huomionarvoista, kuinka usein tekniikka ratkaisee.
Ottelut kestävät enintään 90 sekuntia, ja kaksi vastustajaa ottelevat aina kaksi erää keskenään tai kolme, jos ottelu ei ole ratkennut kahden erän jälkeen. Lajissa on kuitenkin erilaisia muotoja osallistujamäärän ja sovitun ”järjestelmän” mukaan. Esimerkiksi joukkueiden koot voivat vaihdella eri kohtaamisissa.
