Kempon tai kenpon kiinalaiset merkit lausutaan muodossa Chuan (nyrkki) Fa (tie tai menetelmä). Japanilaiset, jotka käyttävät kiinalaisia merkkejä, kääntävät ne muotoon Ken (miekka tai nyrkki) ja Ho (menetelmä). Merkit kirjoitetaan foneettisesti muodossa kenpo ja lausutaan kempo. Ei siis ole yllättävää, että virallisen kirjoitusasun kenpo rinnalle on vakiintunut myös kirjoitusasu kempo.
Nyrkin tie tarkoittaa taistelulajia, jossa käytetään sekä käsiä että jalkoja ja jonka alkuperä on Kiinassa. Shaolinin ja Wu Danin luostareita pidetään usein paikkoina, joissa taistelulaji kehittyi merkittävästi. Vuosisatoja sitten tieto tästä taistelulajista levisi lähialueille, kuten Okinawan saarelle (Japani) ja Indonesiaan. Näissä maissa taistelulaji kehittyi edelleen ja sekoittui paikallisiin taistelulajeihin, kuten Indonesiassa harjoitettavaan Pencak Silatiin, jossa kiinalaiseen taistelulajiin viitataan termillä Kuntao.
Kempon saapuminen Alankomaihin
Indonesian itsenäistymisen jälkeen vuonna 1949 monet indonesialaisperäiset alankomaalaiset palasivat Alankomaihin ja toivat mukanaan indonesialaisen Kuntaon (Kun Tau) taitonsa. Pieni joukko suurmestareita esitteli indonesialaisen kuntaon Alankomaissa. Suurmestareiden Faulhaber ja Meijers johdolla laji tuli Alankomaissa tunnetuksi nimellä Shaolin Kempo, joka viittaa tämän taistelulajin kaukaiseen alkuperään. Alankomaihin saapumisensa jälkeen Shaolin Kempo sekoittui osittain muihin itämaisiin taistelulajeihin, kuten karateen ja judoon. Monet koulut käyttävät tekniikoista japaninkielisiä nimityksiä.
Toinen reitti, jota pitkin kempo saapui Alankomaihin, kulki Japanin kautta. Tätä kempon muotoa kutsutaan Okinawa Kempoksi. Kempo levisi 1950-luvulla myös Havaijin kautta Yhdysvaltoihin, missä Ed Parker kehitti siitä täysin oman muotonsa nimeltä Kenpo Karate.
Kenpon ominaispiirteet
Kaikille kempon tyyleille ja suuntauksille on ominaista, että kempon harjoittaja käyttää hyökkäysten torjumiseen käsiään, käsivarsiaan, jalkojaan ja jalkateriään. Puolustusta seuraa usein välitön vastahyökkäys, jossa voidaan käyttää lyöntejä, iskuja, potkuja, lukkoja ja heittoja. Tekniikat tuotetaan koko kehosta, eivätkä ne rajoitu vain käden tai jalan liikkeeseen. Taistelu alkaa usein pitkältä tai keskipitkältä etäisyydeltä (jalan tai käsivarren mitan päästä), mutta voi siirtyä lähietäisyydelle (kiinniottoon ja lukkoihin), jatkua heitolla tai pyyhkäisyllä ja päättyä lopulta maahan.
Hyökkäystä ei torjuta voimalla, vaan väistetään kiertymällä tai astumalla pois hyökkäyksen linjalta. Kempossa voi usein tunnistaa eläintyylien elementtejä, kuten lohikäärmeen, tiikerin, kurjen, käärmeen ja leopardin. Kempon harjoittajan ohjelmistoon kuuluvat sekä matalat että korkeat asennot.
