Pencak Silat on perinteisten indonesialaisten kamppailulajien yhteisnimitys. Eri alueilla on perinteisesti kehittynyt erilaisia tyylejä, jotka jäljittelevät usein paikallisia eläimiä.
Indonesiassa Pencak Silat on vahvasti sekoittunut henkisiin ja hengellisiin elementteihin, joissa fyysinen ja henkinen kehitys kulkevat käsi kädessä. Euroopassa tunnetaan parhaiten lajin fyysinen puoli.
Pencak Silatin alkuperä
Koska Indonesian viidakoissa eli paljon villieläimiä, indonesialaiset kehittivät itsepuolustusmenetelmän, joka erottui kaikista muista itsepuolustuksen muodoista.
He alkoivat nimittäin jäljitellä eläinten liikkeitä. Näitä tekniikoita muokattiin ja hiottiin jatkuvasti. Useimmat ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että Pencak Silat on saanut alkunsa Länsi-Sumatralla minangkabau-kansan keskuudessa.
Vanhimmat tunnetut tyylit, kuten Silek Tuo, Silek Pauh, Silek Kumango, Silek Seteralak ja Silek Lintau, ovat kaikki peräisin tältä alueelta, ja niitä opetetaan edelleen.
Mitä Pencak Silat on?
Pencak Silatin voima tulee esiin, kun se muuttuu koviksi ja nopeiksi liikkeiksi. Pencak Silat koostuu kahdesta osasta. Pencak tarkoittaa hallittua ja sulavaa kehonhallintaa korostavia, sulavaliikkeisiä ja siroja liikkeitä.
Silat tarkoittaa salamannopeaa liikettä, joka perustuu kovuuteen ja jonka tavoitteena ovat puolustautuminen, vastustajan neutralointi ja vastahyökkäys.
Hyvin harjoitellut Pencak Silat -harrastaja ei todellisessa tilanteessa koskaan hyökkää, vaan odottaa kärsivällisesti ja hallitusti hyökkäystä ja käyttää tekniikoitaan vasta sen jälkeen taistelussa.
Joihinkin Pencak Silatin harjoittelutapoihin kuuluu myös se, että osallistuminen sparring-harjoitteluun ja kilpailuihin on käytännössä mahdotonta, koska käytetyt tekniikat ovat kiellettyjä niiden vastustajalle aiheuttaman tuhoisan vaikutuksen vuoksi.
Tutustuminen länsimaissa
Vaikka hollantilaiset siirtomaaherrat tutustuivat lajiin jo tuolloisessa Alankomaiden Itä-Intiassa, länsimaiden ensimmäisen tutustumisen ja kansainvälisen läpimurron alkuna pidetään kesäkuussa 1965 yhdysvaltalaisessa Black belt -lehdessä julkaistua artikkelia. Sen kannessa oli kuva Rudy Ter Lindenin ja Paul de Thouarsin esityksestä. He olivat kaksi suurmiestä, joilla tuli olemaan tärkeä rooli tässä kehityksessä.
Euroopassa on vain muutamia kouluja, jotka keskittyvät silatin perinteiseen ja aidompaan muotoon. Näissä kouluissa opettajat pyrkivät pitämään tyylin vapaana muiden kamppailu- ja itsepuolustuslajien vaikutteista, jotta se säilyisi mahdollisimman autenttisena. Nämä koulut ovat usein suorassa yhteydessä Indonesiassa sijaitsevaan emokouluun.
Pencak Silatin modernimmat tyylit keskittyvät pääasiassa silatin fyysiseen osa-alueeseen eli itsepuolustustekniikoihin, esityksissä ilmenevään taidemuotoon ja urheilulliseen puoleen. Muiden kamppailulajien vaikutteita ei niissä suljeta pois. Esimerkiksi pääasiassa kiinalaisista kamppailulajeista peräisin olevien aseiden käyttö on yleistä.
