Turisteille lähes tuntematon ja mainostamaton, mutta Kanariansaarilla todellinen huippu-urheilulaji: Lucha Canaria. Kirjaimellisesti se tarkoittaa ’kanarialaista taistelua’, mutta kyseessä on kanarialainen painin muoto. ’Taistelu’ kuulostaa aggressiiviselta, mutta tässä lajissa se puuttuu miellyttävällä tavalla. Sana urheiluhenki saa tässä lajissa ansaitusti merkityksensä, vaikka kyseessä on ’kamppailulaji’.
Lucha Canarian historia
Kanarialainen paini juontaa juurensa ajalta ennen kuin espanjalaiset valloittivat saaret, ja se on todennäköisesti peräisin nykyisestä Marokosta. Satojen vuosien ajan alkuperäiset asukkaat painivat lähes ilman yhteydenpitoa eri saarten välillä, minkä seurauksena lajin säännöt muuttuivat hieman jokaisella saarella.
Vuonna 1872 säännöt kirjattiin ensimmäistä kertaa ylös, jolloin Lucha Canaria oli yksi maailman ensimmäisistä määritellyistä painilajeista. Vasta vuoden 1940 jälkeen lajin alueelliset liitot perustettiin, ja virallinen espanjalainen liitto perustettiin lopulta vuonna 1984. Koska taistelu käydään hiekalla, lajilla on yleensä oma erityinen tila, lähes aina pyöreä sali, jonka keskellä on pyöreä hiekkakaukalo, ns. ’terrero’.
Lucha Canarian säännöt
Keskellä terrerroa kaksi painijaa asettuu paikalleen ja tervehtii toisiaan. Vasemmalla kädellä otetaan tiukasti kiinni vastustajan oikean housunlahkeen käänteestä ja oikea käsi asetetaan vastustajan vasemmalle olkapäälle. Sitten päät asetetaan toistensa oikealle olkapäälle ja oikeat kädet osoittavat maata kohti. Kun erotuomari viheltää, tavoitteena on saada vastustaja koskettamaan maata jollain muulla kehon osalla kuin jaloilla. Lyöminen tai potkiminen ei ole sallittua; sallittua on kuitenkin nykäisy, työntö, veto, heitto ja nostaminen. Toisin sanoen tavoitteena on saada vastustaja menettämään tasapainonsa. Paino ja voima voivat auttaa, mutta tekniikka on usein ratkaiseva tekijä.
Ottelut kestävät enintään 90 sekuntia, ja kaksi vastustajaa käy aina kaksi ottelua keskenään, tai kolme, jos ottelu ei ole ratkennut kahden ottelun jälkeen. On kuitenkin erilaisia muotoja, jotka riippuvat osallistujien määrästä ja sovitusta ’tilasta’. Esimerkiksi joukkueiden koko voi vaihdella eri kohtaamisissa.
