Wushu, joka tunnetaan myös nimellä moderni wushu, on esitysmuoto, joka on johdettu Kung Fusta. Laji kehitettiin Kiinassa vuoden 1949 jälkeen pyrkimyksenä elvyttää perinteinen kiinalainen kamppailulaji. IWUF:n (International Wushu Federation) perustamisen myötä wushusta on kasvanut kansainvälinen laji. Maailmanmestaruuskilpailut järjestetään joka toinen vuosi. Ensimmäiset maailmanmestaruuskilpailut pidettiin Pekingissä ja ne voitti Clark Zhang.
Moderni wushu koostuu kahdesta lajista: taolu ja sanda. Taolu-muodot muistuttavat paljon voimistelua ja sisältävät muun muassa kuvioita ja liikkeitä, joista saa pisteitä. Muodot koostuvat perusliikkeistä (potkut, lyönnit, tasapainottelu, hypyt, pyyhkäisyt ja heitot), joita esiintyy myös muissa kiinalaisissa kamppailulajeissa. On kuvioita, jotka on suoritettava tietyssä ajassa. Modernit wushu-harjoittelijat harjoittelevat yhä enemmän ilmaliikkeitä, kuten 540 ja 720 asteen hyppyjä. Sanda, jota kutsutaan myös sanshouksi tai Lei Taiksi, on moderni kamppailulaji ja -menetelmä, johon ovat vaikuttaneet perinteinen kiinalainen nyrkkeily, kiinalaiset painimenetelmät kuten Shuai Chiao sekä muut kiinalaiset painitekniikat kuten Qin Na. Sanda muistuttaa paljon potkunyrkkeilyä ja Muay Thaita, mutta sisältää paljon enemmän painitekniikoita.
Wushun historia
Vuonna 1958 Kiinan hallitus perusti All-China Wushu Associationin. Tämä toimi sateenvarjona sääntelyn luomiseksi kamppailulajien harjoitteluun. Kiinan valtion fyysisen kulttuurin ja urheilun komissio otti johdon standardoitujen muotojen luomisessa useimmille kamppailulajeille. Tänä aikana otettiin käyttöön kansallinen wushu-järjestelmä, joka sisälsi muun muassa standardimuodot, opetussisällöt ja dan-arvot. Wushu otettiin käyttöön sekä yliopistoissa että lukioissa. Vuonna 1979 perustettiin erityinen toimikunta wushun edistämiseksi. Nykyään Kiinassa harjoitetaan monia wushun tyylejä, sekä perinteisiä että moderneja, ja kaikki niitä edistää Kiinan hallitus.
Kuvioita
Wushussa harjoitellaan useita kuvioita, jotka jaetaan kolmeen kategoriaan: aseettomat, lyhyet aseet ja pitkät aseet. Aseettomiin kuuluvat Changquan, Nanquan ja Taijiquan, lyhyisiin aseisiin Dao, Jian, Taijijian ja Nandao, ja pitkiin aseisiin Gun, Qiang ja Nangun. Suurin osa näistä kuvioista tallennettiin vuonna 1958.
Näitä kuvioita suoritetaan pakollisissa tai yksilöllisissä rutiineissa kilpailuissa. Pakolliset rutiinit on kehitetty urheilijalle, ja jokaisen urheilijan on suoritettava sama rutiini. Yksilölliset rutiinit kehittää urheilija valmentajan avustuksella. Yksilöllisten rutiinien lisäksi joskus suoritetaan myös kaksin- ja ryhmäkuvioita. Kaksin kuvio, duilian, on kuvio, jossa tapahtuu jonkinlaista sparrenia, aseilla tai ilman. Kaksin kuvio on näyttävä ja liikkeet ovat kauniisti synkronissa. Ryhmäkuvio, jiti, on vielä näyttävämpi, jossa useat urheilijat suorittavat synkronisesti erilaisia liikkeitä. Usein taustalla soi musiikki, joka auttaa rytmittämään kokonaisuutta.
Muut rutiinit
Suurin osa lajin rutiineista on uusia, moderneja kokoelmia perinteisistä rutiineista. Siitä huolimatta perinteisistä tyyleistä johdetut rutiinit sisältävät monia uusia osia. Nykyään yleisesti harjoitellaan seuraavia rutiineja:
- Baguazhang – Kahdeksan trigrammin kämmen
- Bajiquan – Kahdeksan ääripään nyrkki/nyrkkeily
- Chaquan – Cha-nyrkki/nyrkkeily
- Chuojiao – Tökkivät jalat
- Ditangquan – Maassa makaava nyrkki/nyrkkeily
- Fanziquan – Kääntyvä nyrkki/nyrkkeily
- Houquan – Apinanyrkki/nyrkkeily
- Huaquan – Hua-nyrkki/nyrkkeily
- Paochui – Tykinisku
- Piguaquan – Hakkaava nyrkki/nyrkkeily
- Shequan – Käärmenyrkki/nyrkkeily
- Tantui – Kevätpotku
- Tanglanghushi – Rukoileva mantis ja tiikerityyli
- Tanglanquan – Rukoilevan mantiksen nyrkki/nyrkkeily
- Tongbeiquan – Selän läpi lyövä nyrkki/nyrkkeily
- Wing Chun (Yongchunquan) – Ikuinen kevät
- Xingyiquan – Muoto-aikomus nyrkki/nyrkkeily
- Yingzhaoquan – Kotkan kynsinyrkki/nyrkkeily
- Zuiquan – Humalainen nyrkki/nyrkkeily
