Aikido

Aikido on japanilainen kamppailulaji, jonka Morihei Ueshiba (O-Sensei) kehitti 1900-luvun alkupuolella. Se perustuu periaatteeseen, jossa hyökkääjän voima otetaan vastaan ja ohjataan uudelleen sen sijaan, että siihen vastattaisiin suoraan. Aikidolle ovat ominaisia virtaavat, pyöreät liikkeet, nivelten lukot, heitot ja hallintaotteet. Se on kamppailulajien joukossa ainutlaatuinen, koska sen filosofinen sitoutuminen väkivallattomuuteen on ilmaistu selkeästi – tavoitteena on torjua hyökkäys aiheuttaen hyökkääjälle mahdollisimman vähän haittaa. Aikidoa harjoittavat miljoonat ihmiset ympäri maailmaa, ja se on yhtä lailla henkinen ja filosofinen kuin fyysinenkin harjoitus.

Morihei Ueshiba – soturista rauhantekijäksi

Morihei Ueshiba syntyi vuonna 1883 Wakayaman prefektuurissa Japanissa. Sairaalloinen lapsi, joka kiinnostui kamppailulajeista pakkomielteisesti, hallitsi useita järjestelmiä – tärkeimpänä Daito-ryu Aiki-jujutsu -järjestelmän, jota hän opiskeli legendaarisen Sokaku Takedan johdolla ja josta tuli aikidon keskeinen tekninen perusta. Ueshiba oli myös omistautunut Omoto-kyo-uskonnon opiskelija, ja juuri hänen hengellinen kehityksensä – erityisesti syvällinen valaistumiskokemus vuonna 1925 – muutti hänen suhtautumisensa kamppailulajeihin täysin.

Hän kuvaili kokemustaan oivallukseksi, että ”todellisessa kamppailulajissa ei ole kyse muiden voittamisesta, vaan sopusoinnusta maailmankaikkeuden kanssa”. Tästä lähtien hän alkoi kehittää sitä, mikä myöhemmin tunnettaisiin aikidona – kamppailulajina, joka perustuu aikiin (sopusointuinen henki), irimiin (sisäänmenoon), tenkaniin (kääntymiseen) ja periaatteeseen käyttää vastustajan energiaa häntä vastaan sen sijaan, että voimaa vastustettaisiin voimalla.

Aikidon tekniikat ja periaatteet

Aikidon tekniikat (waza) ovat pääasiassa puolustavia, ja niitä käytetään hyökkäykseen sulautumisen jälkeen. Keskeisiin tekniikkaperheisiin kuuluvat irimi-nage (sisäänmenotyöntö), kote-gaeshi (ranteen kääntöheitto), shiho-nage (neljän suunnan heitto), nikyo, sankyo ja yonkyo (asteittain etenevät ranteen ja käsivarren hallintaan tarkoitetut lukot), kokyu-nage (hengitysheitto) sekä ikkyo (ensimmäinen opetus – käsivarren perushallinta ja maahan kiinnitys).

Aseharjoittelu – bokken (puumiekka), jo (lyhyt sauva) ja tanto (veitsi) – on olennainen osa perinteistä aikidoharjoittelua. Ueshiban miekka- ja keihäsharjoittelu vaikutti syvästi aikidon aseettomien liikkeiden malleihin, ja asetekniikoiden ymmärtäminen valaisee aseettomien tekniikoiden logiikkaa.

Tärkeimmät tyylisuunnat

Aikikai: Alkuperäinen tyylisuunta, jonka päämaja sijaitsee Tokiossa Hombu dojolla Ueshiban suvun johdolla (Doshu). Perinteisen aikidon maailmanlaajuinen vertailustandardi.

Yoshinkan: O-Sensein vanhemman oppilaan Gozo Shiodan perustama. Luonteeltaan järjestelmällisempi ja kamppailullisempi, ja sitä käytettiin Tokion metropolialueen poliisin kouluttamiseen. Tunnetaan täsmällisestä ja voimakkaasta suoritustavastaan.

Iwama-ryu: Morihiro Saiton kehittämä Iwaman dojolla, jossa O-Sensei vietti myöhemmät vuotensa. Korostaa ase- ja aseettomien tekniikoiden välistä yhteyttä. Nykyään pääosin Aikikaihin integroitunut.

Ki Society (Shin Shin Toitsu Aikido): Koichi Tohein perustama; korostaa kin (energian) kehittämistä ja mielen ja kehon yhdistämistä kamppailutekniikan rinnalla.

Aikidon harjoitus

Aikidon harjoittelu on yhteistoiminnallista eikä kilpailullista – valtavirrassa harjoitettavassa aikidossa ei järjestetä kilpailuja. Harjoittelu perustuu ukeen (hyökkääjä, joka vastaanottaa tekniikan) ja toriin/nageen (puolustaja, joka suorittaa tekniikan), ja harjoittelijat vaihtavat rooleja vuorotellen. Tämä yhteistyöhön perustuva muoto mahdollistaa tekniikoiden turvallisen harjoittelun täydellä liikelaajuudella ja kehittää herkkyyttä vastustajan tasapainolle ja liikkeille.

Ukemi (kaatuminen ja kieriminen) on aikidon perustaito – harjoittelijoiden on opittava vastaanottamaan heitot ja lukot turvallisesti, ennen kuin niitä voidaan soveltaa täydellä voimalla. Edistynyt ukemi on itsessään kamppailutaito, jonka avulla harjoittelija voi palauttaa asentonsa ja jatkaa heiton jälkeen.

Vyöjärjestelmä etenee valkoisesta mustaan (dan-arvot), ja värilliset kyu-arvot vaihtelevat organisaation mukaan. Edistymistä mitataan teknisillä kokeilla eikä kilpailutuloksilla.

Aikidon varusteopas

Aikidon gi: muistuttaa judogia – riittävän tukeva kestääkseen tarttumista ja heittoja. Valkoinen on kyu-arvoissa vakioväri; hakamaa (leveitä laskostettuja housuja) käytetään mustasta vyöstä lähtien (tai jo aiemmin joissakin kouluissa) gi:n päällä.

Hakama: aikidossa ja kendossa käytettävä perinteinen halkiohame. Aikidossa se symboloi budon seitsemää hyvettä. Joissakin kouluissa sitä edellytetään ensimmäisestä päivästä lähtien, toisissa shodanista (ensimmäisestä dan-arvosta eli mustasta vyöstä) alkaen.

Bokken, jo ja tanto: puiset harjoitusaseet, jotka ovat välttämättömiä aikidon asetekniikoissa. Bokkenia (puumiekkaa) käytetään suburiin (yksin tehtävään leikkausharjoitteluun) ja parikatoihin. Jo’ta (lyhyttä, noin 128 cm:n pituista sauvaa) käytetään aiki-jo-harjoitteluun.