Yliopistopaini

Historiallinen kehitys

Pohjois-Amerikan alkuperäiskansoilla oli monenlaisia painiperinteitä ennen eurooppalaisten siirtolaisten saapumista. Siirtomaa-aikana ja varhaisen Yhdysvaltojen aikana mukaan tulivat eurooppalaiset painimuodot, kuten kauluksesta ja kyynärvarresta painiminen, cornwallilainen paini, Cumberland-paini, Scottish Backhold ja catch-as-catch-can.

1800-luvulla painista tuli suosittu yleisölaji markkinoilla, festivaaleilla ja yleisurheiluseuroissa. Yhdysvaltain sisällissodan jälkeen freestyle wrestling kehittyi omaksi lajikseen, samalla kun yhdysvaltalaiset koulut ja korkeakoulut kehittivät omia sääntöjään ja kilpailuperinteitään.

Korkeakoulujen välisistä kilpailuista NCAA:han

Ensimmäinen korkeakoulujen välinen kaksinkamppailu ajoitetaan yleensä vuoteen 1903, jolloin Yale ja Columbia kohtasivat. Vuonna 1905 Eastern Intercollegiate Wrestling Association järjesti ensimmäisen turnauksensa. Vuonna 1928 järjestettiin ensimmäiset NCAA:n painimestaruuskilpailut.

NCAA:n säännöt kehittyivät eri tavalla kuin kansainväliset säännöt. Näin collegiate wrestling kehittyi tunnistettavaksi yhdysvaltalaiseksi kilpailumuodoksi, jolla on omat hallinta-, aloitusasento- ja pisteytyssääntönsä. Yliopistojen ohjelmat ja high school -kilpailut laajenivat voimakkaasti etenkin 1900-luvulla.

Organisaatiot ja kilpailut

Korkeakoulujen kilpailuja järjestetään useissa eri puitteissa, kuten NCAA:n divisioonat I, II ja III, NAIA, NJCAA, CCCAA ja NCWA. USA Wrestling on yhdysvaltalaisten kansainvälisten painityylien kansallinen järjestö, ja se on erotettava erillisten korkeakoulukilpailujen järjestäjistä.

Simon Fraser University muodosti tärkeän kanadalaisen yhteyden yhdysvaltalaiseen college-painiin. Se, missä kilpailussa joukkue kilpailee, riippuu järjestöstä, kaudesta ja voimassa olevista kelpoisuussäännöistä.

Painoluokat ja kilpailuterveys

Yliopistopaini käyttää painoluokkia, jotka voivat vaihdella liiton ja kauden mukaan. Osallistumiseen voidaan vaatia virallinen punnitus ja vähimmäispaino. Vastuullisessa painonhallinnassa on otettava huomioon nesteytys, kehonkoostumus ja lääkärin valvonta.

Nopea kuivattaminen tai äärimmäinen painonpudotus ei ole turvallinen urheilustrategia. NCAA:n, NAIA:n, NJCAA:n tai NCWA:n ajantasaiset säännöt määrittävät, mitä painonhallintamenettelyjä sovelletaan.

Vammat ja infektiot

Intensiivisen fyysisen kontaktin vuoksi polviin, nilkkoihin, ranteisiin, olkapäihin ja ihoon voi tulla vammoja. Myös aivotärähdys, painijan korva, rasitusvammat ja polvilumpion alapuolinen bursiitti ovat tunnettuja riskejä.

Ihokontakti voi helpottaa märkärupen, MRSA:n, silsan ja herpes gladiatorumin leviämistä. Puhtaat vaatteet, suihkussa käyminen, mattojen puhdistaminen ja tarttuvan sairauden aikana harjoittelun välttäminen vähentävät riskiä.

Mahdollisen päävamman, infektion, avohaavan tai selittämättömän turvotuksen yhteydessä urheilijan tulee hakeutua hoitoon ja palata harjoitteluun vasta saatuaan siihen luvan.

Koulupaini

Yläkoulu- ja lukioikäisten tasolla puhutaan yleensä koulupainista koulupaini. NFHS määrittää sitä koskevat säännöt. Koulupainiotteluissa käytetään yleensä kolmea kahden minuutin erää, eikä niissä ole samaa collegiate-painin riding time -järjestelmää.

Nuorten turnauksissa folkstyle-painia voidaan tarjota freestyle- ja kreikkalais-roomalaisen painin rinnalla. Ikäluokka, lajiliitto ja osavaltio määrittävät tarkat säännöt.

Kriittinen yhteenveto

Collegiate wrestling on yhdysvaltalainen kilpailuperinne, jossa painotetaan voimakkaasti hallintaa, mattopositiota ja kilpailutaktiikkaa. Lajilla on selviä yhtymäkohtia vapaapainiin ja kreikkalais-roomalaiseen painiin, mutta säännöt, pisteytys ja aloitusasennot eivät ole samat.

Historialliset lukumäärät, joukkueet, painoluokat, turnaussäännöt ja organisaatiot vaihtelevat ajan ja liiton mukaan. Siksi väitteet siitä, että laji takaisi suoraan menestyksen MMA:ssa, tarjoaisi ”kovimman” harjoitteluympäristön tai edustaisi nykyistä yleispätevää standardia, on jätetty pois.