Yliopistopaini

Yliopistopaini on amerikkalainen korkeakoulujen välinen amatööripainin muoto – intensiivinen kamppailulaji, jossa yhdistyvät folkstyle-painin (selvästi amerikkalainen koulu- ja yliopistopainin perinne) sekä vapaapainin ja kreikkalais-roomalaisen painin yhteiset tekniikat. Yhdysvalloissa lukio- ja yliopistotasolla NCAA:n (National Collegiate Athletic Association) alaisuudessa kilpailtava yliopistopaini on tuottanut enemmän huipputason MMA-ottelijoita kuin mikään muu yksittäinen urheilulaji – mukaan lukien painijoita, jotka hallitsevat UFC:n korkeimmalla tasolla. Hellittämättömän paineen, kamppailutilanteiden, päältä hallinnan ja mattoon palautusten yhdistelmä tekee yliopistopainista yhden maailman monipuolisimmista ja fyysisesti vaativimmista urheilulajeista.

Amerikkalainen folkstyle – ainutlaatuinen painiperinne

Yliopistopainia käydään folkstyle-sääntöjen mukaisesti. Kyseessä on selvästi amerikkalainen painimuoto, joka eroaa merkittävästi kansainvälisissä kilpailuissa käytettävistä olympiatyyleistä eli vapaapainista ja kreikkalais-roomalaisesta painista. Folkstylessä korostuu hallinta: pisteitä saa paitsi kaadoista ja lähellä selätystä -tilanteista myös yläaseman säilyttämisestä eli kontrolliajasta sekä irtautumisesta ja käännöistä ala-asemasta. Näin syntyy painityyli, joka perustuu puhtaan räjähtävän pisteenteon sijaan ylivoimaan, paineeseen ja maton hallintaan.

Amerikkalaisen koulupainin kilpailuperinne juontaa juurensa 1800-luvun lopulle, ja ensimmäinen yliopistojen välinen painikilpailu järjestettiin vuonna 1903. NCAA alkoi järjestää painin mestaruuskilpailuja vuonna 1928. Laji kasvoi voimakkaasti 1900-luvun puoliväliin mennessä, ja Iowan, Oklahoman, Penn Staten sekä muiden yliopistojen kaltaisista huippuohjelmista kehittyi olympia- ja maailmanluokan painijoita tuottavia valmentamoita.

Dan Gable ja Iowan dynastia

Kukaan ei hallitse Yhdysvaltain painihistoriaa yhtä suvereenisti kuin Dan Gable. Iowan osavaltionyliopiston urheilijana Gable saavutti urallaan saldon 182–1 ja hävisi ainoastaan viimeisen yliopisto-ottelunsa. Münchenin olympialaisissa vuonna 1972 hän voitti kultaa antamatta kuudessa ottelussa vastustajilleen yhtäkään pistettä. Iowan yliopiston päävalmentajana vuosina 1976–1998 hän rakensi amerikkalaisen joukkuelajihistorian ylivoimaisimman dynastian: 15 NCAA:n joukkuemestaruutta – saavutuksen, johon edes muiden lajien arvostetuimmat ohjelmat eivät yllä.

Gablen valmennusfilosofia – täydellinen sitoutuminen, säälimätön tekniikan toistaminen sekä fyysinen ja henkinen kovuus tavanomaisten rajojen tuolla puolen – muovasi paitsi Iowan painia myös koko amerikkalaista painikulttuuria. Hänen urheilijansa ryhtyivät myöhemmin valmentajiksi ja opettajiksi ja välittivät tätä kulttuuria painijasukupolvelta toiselle.

Yliopistopainin MMA-perintö

Yliopistopainin siirtyminen MMA-menestykseen on yksi kamppailu-urheilun parhaiten dokumentoiduista ilmiöistä. Hallintaan perustuva folkstyle-järjestelmä – jossa korostuvat yläaseman paine, vastustajan palauttaminen mattoon ja tämän kuluttaminen jatkuvalla painostuksella – siirtyy suoraan MMA-otteluiden häkkikontrolliin, alasvientien puolustamiseen ja maassa tehtäviin lyönteihin. Syvän yliopistopainitaustan omaavia mestareita ovat esimerkiksi Cain Velasquez (Arizona State), Brock Lesnar (Minnesota), Ben Askren (Missouri), Kyle Dake, Jordan Burroughs sekä kymmenet UFC-mestarit ja huippuhaastajat. Division I -tason yliopisto-ohjelman painisalia pidetään yleisesti kamppailu-urheilun vaativimpana harjoitteluympäristönä.

Harjoitus yliopistopainissa

Yliopistopainin harjoittelu on tunnetusti äärimmäisen rankkaa – pitkät kaudet, kahdesti päivässä järjestettävät harjoitukset, painonpudotus ja tiivis kilpailuaikataulu kehittävät urheilijoille poikkeuksellisen hyvän fyysisen kunnon ja henkisen sitkeyden. Keskeisiä teknisiä osa-alueita ovat asento ja liikkuminen (tasonvaihdot, sisäänmenot), alasviennit (yhden jalan alasvienti, kahden jalan alasvienti, high crotch -alasvienti), yläasennon hallinta ja kontrollit (half nelson, guillotine ride, jalkakontrollit), ala-asennosta pakenemiset ja käännöt (ylösnousu, switch, kierähdys) sekä lähellä selätystä olevat pisteytysasennot.

Folkstylen painotus kontrolliaikaan – yläasennon ylläpitämiseen – kehittää kuluttavaa, paineeseen perustuvaa ottelutyyliä, joka siirtyy suoraan MMA:n maakamppailun hallintaan. MMA:han siirtyvillä painijoilla on yleensä huipputason alasvientihyökkäys ja -puolustus, poikkeuksellinen kyky selviytyä ja vaihtaa tilanteita sekä riittävä kestävyys ylläpitää painetta koko ottelun ajan.

Yliopistotason painivarusteiden opas

Painipuku: Tiukasti istuva yksiosainen kilpailuasu. Folkstyle-painipukujen on noudatettava NCAA:n kilpailuissa asettamia väri- ja muotoilusääntöjä. Harjoitus tehdään yleensä shortseissa ja rash guard -paidassa tai kompressiopaidassa.

Painikengät: Matalavartiset tai korkeavartiset kengät, joissa on ohuet ja pitävät pohjat matolla liikkumista varten. Painikengät ovat tärkein yksittäinen varustehankinta – ne vaikuttavat suoraan jalkatyöskentelyyn, nilkan tukeen ja maton tuntumaan. Tärkeimpiä tuotemerkkejä ovat Asics, Adidas, Nike ja RUDIS.

Pääsuoja: Useimmissa koulu- ja yliopistotason kilpailuissa pakollinen kukkakaalikorvan ehkäisemiseksi. Kovalla kupusuojalla varustetut korvasuojat ovat vakiovaruste.

Polvisuojat: Suositeltavat harjoitteluun suojaamaan maton aiheuttamilta hankausvammoilta alasvientiharjoittelussa. Ohuet neopreeniset polvihihat ovat yleisimpiä.

Hammassuoja: Yhä tavallisempi painiharjoittelussa, erityisesti live-sparringissa (vapaa paini / ”going live”).