Taekkyon

Mitä Taekkyon on?

Taekkyon, josta käytetään myös kirjoitusasuja Taekkyeon ja Taekgyeon, on perinteinen korealainen kamppailulaji ja taistelu-urheilulaji. Lajille ovat tunnusomaisia sulava jalkatyö, rytmiset painonsiirrot, matalat ja korkeat potkut, pyyhkäisyt, kampitukset ja heitot. Harjoittelija pyrkii horjuttamaan vastustajan tasapainoa ja säilyttämään samalla oman vakautensa.

Kolmionmuotoinen jalkatyö Pumbalki eli Pum balbki muodostaa lajin perustan. Jatkuvasti askeltamalla, joustamalla ja ponnistamalla harjoittelija voi vaihtaa etäisyyttä ja suuntaa paljastamatta liikeaikomustaan. Siksi Taekkyon vaikuttaa tanssimaiselta, vaikka tekniikat ovat kilpailu- ja itsepuolustustilanteissa suoria ja teknisesti vaativia.

Taekkyon ei ole sama asia kuin taekwondo. Molemmat ovat korealaisia kamppailulajeja, joissa käytetään potkuja, mutta Taekkyonilla on oma rytminsä, asentonsa, jalkatyönsä, kilpailukulttuurinsa ja historiallinen kehityksensä. Lisäksi eri Taekkyon-järjestöt kiistävät suoran sukulinjan taekwondoon.

• Pumbalki - kolmionmuotoinen, rytminen ja jatkuvasti liikkuva jalkatyö.
• Tasapainon rikkominen - vastustajan asennon ja painopisteen horjuttaminen.
• Potkut ja pyyhkäisyt - erilaisilla osumapinnoilla ja eri suunnista, usein yhdistettynä askeleeseen.
• Taejil - heitot ja kampitukset, jotka seuraavat vastustajan tasapainon horjuttamista.

Historia ja alkuperä

Nimi Taekkyon esiintyy kirjallisessa lähteessä kuningas Jeongjon hallituskaudelta. Jeongjo hallitsi Joseonia vuosina 1776–1800. Jaemulbo, joka tunnetaan myös nimellä Manmulbo, yhdisti vanhemman kuvauksen aseettomista kilpailuista tuon ajan Taekkyoniin. Tämä on varhainen kirjallinen viittaus, mutta se ei automaattisesti todista, että nykyinen muoto olisi tuolloin ollut täsmälleen samanlainen.

Taekkyonia harjoitettiin Joseon-kaudella kansan parissa, kilpailuna ja taistelulajina. Sitä esiintyi kyläjuhlissa ja festivaaleilla korealaisen painin, ssireumin, rinnalla. Danon aikana Gyeollyeon-Taekkyonin kaltaiset kilpailut saattoivat sisältää useita kierroksia ja vastustajia.

Vanhoja kuvauksia, kuten korealaisten hautakompleksien hahmoja, yhdistetään joskus Taekkyoniin. Tällaisten asentojen tunnistaminen on edelleen historiallisen tulkinnan kohteena. Taekkyonia ei siksi pidä esittää suoraan dokumentoituna Goguryeon kuningaskunnasta lähtien.

Taantuminen ja Japanin miehitys

Joseon-kauden lopulla suosio väheni. Eliitti suhtautui usein ylenkatseellisesti kansan keskuudessa harjoitettuihin ja taisteluun liittyviin toimintoihin, kun taas modernit sotilas- ja urheilujärjestelmät saivat myöhemmin enemmän huomiota. Korean Japanin-miehityksen aikana vuosina 1910–1945 kokoontumisia ja alkuperäisiä kulttuurikäytäntöjä tukahdutettiin. Tämän seurauksena Taekkyon oli vähällä kadota.

Antropologi Stewart Culin kuvaili Taekkyonia länsimaiselle yleisölle teoksessaan Korean Games vuodelta 1895. Choe Yeong-nyeon mainitsi sen Haedong Jukji -teoksessa vuonna 1921 muun muassa ”lentäväksi jalkatekniikaksi”. Nämä lähteet osoittavat, että nimi ja laji oli huomattu Korean ulkopuolella jo ennen modernia elpymistä.

Säilyminen ja moderni elpyminen

Song Deok-gi

Song Deok-gi (1893–1987) oli tärkein tunnettu linkki sotaa edeltäneen perinteen ja modernin elpymisen välillä. Perimätiedon mukaan hän opiskeli mestari Im Ho:n johdolla ja jatkoi salaa harjoittelua Japanin miehityksen aikana. Hänen tyylinsä tunnettiin nimellä Widae, Sajikin mukaan, sillä hänen perinteensä yhdistettiin tähän korkealla sijaitsevaan kylään.

Sen jälkeen kun Song esiintyi presidentti Syngman Rheen syntymäpäivän kunniaksi järjestetyssä näytöksessä 26. maaliskuuta 1958, hän tuli jälleen tunnetuksi suuren yleisön keskuudessa. Myöhemmin häntä kutsuttiin usein Joseon-perinteen viimeiseksi mestariksi. Lempinimellä on kulttuurista merkitystä, mutta ilmaus ”ainoa elossa oleva mestari” on ymmärrettävä lähteeseen perustuvaksi historialliseksi muotoiluksi.

Shin Han-seung ja modernisaatio

Shin Han-seung (1928–1987), Songin oppilas ja liikunnanopettaja, kehitti modernin harjoittelujärjestelmän. Siihen kuuluivat muun muassa ennalta määritellyt liikesarjat, muodollinen arvojärjestys ja urheiluun suuntautunut organisaatio. Tämä modernisaatio auttoi Taekkyonia saamaan virallisen tunnustuksen, mutta aiheutti myös pysyvän jännitteen vanhemman Widae-tyylin säilyttäjien ja modernistien välille.

Etelä-Korean hallitus nimesi Taekkyonin 1. kesäkuuta 1983 tärkeäksi aineettomaksi kulttuuriomaisuudeksi. Song Deok-gi ja Shin Han-seung saivat myöhemmin elävän kansallisaarteen aseman. Heidän kuoltuaan vuonna 1987 tämä henkilökohtainen asema kumottiin, mutta Taekkyonin laajempi kulttuurinen tunnustus säilyi.

UNESCO ja kilpaurheilu

Historiallisten katsausten mukaan ensimmäinen nykyaikainen Taekkyon-kilpailu järjestettiin Busanissa 30. kesäkuuta 1985. Tapahtuma merkitsi Taekkyonin paluuta järjestäytyneeksi moderniksi urheilulajiksi. Marraskuussa 2011 Taekkyon sisällytettiin UNESCOn ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön edustavaan luetteloon. Tunnustus korostaa taistelutekniikan lisäksi rytmiä, musiikkia, yhteisöllisyyttä ja kulttuurista muistia.

Harjoitus ja perusliike

Taekkyon-harjoittelussa keskeisiä ovat rytmi, tasapaino, rentous ja painopisteen jatkuva siirtäminen. Polvet koukistuvat ja ojentuvat sulavana liikkeenä, jota kutsutaan nimellä Ogumsil tai Neung-cheong. Tämä joustava liike antaa Taekkyonille sen tunnistettavan tanssimaisen luonteen ja tukee nopeita suunnanvaihtoja.

Pumbalki: kolmionmuotoinen jalkatyö

Pumbalki, josta käytetään myös kirjoitusasuja Pum balbki ja Pumpalki, tarkoittaa suunnilleen ”pumin päälle astumista”. Pum viittaa Hanja-merkin 品 kolmionmuotoiseen luonteeseen. Harjoittelija harjoittelee askelia ensin paikallaan ja käyttää niitä ottelutilanteessa liikkuessaan eteenpäin, taaksepäin ja sivusuunnassa.

Jalkatyö auttaa siirtämään painopistettä nopeasti, vahvistaa alavartaloa ja yhdistää hyökkäyksen sekä puolustuksen. Kyse ei ole koristeellisesta tanssista: suunta, ajoitus ja etäisyys ratkaisevat, toimiiko pyyhkäisy, potku tai heitto todella.

Hwalgaejit: harhauttava käsiliike

Hwalgaejit viittaa sulaviin käsien ja hartioiden liikkeisiin, jotka voivat muistuttaa siipiä. Liike voi harhauttaa vastustajan huomion, auttaa torjumaan tai sieppaamaan lyönnin ja siirtää vartalon voiman käsiin. Hwalgaejitin tulee toimia yhdessä Pumbalkin kanssa, eikä sitä pidä suorittaa irrallisena temppuna.

Taekkyon maailmanlaajuisesti

Taekkyonia harjoitellaan pääasiassa Etelä-Koreassa, mutta UNESCO:n, kansainvälisten esittelyjen, yhdistysten ja ulkomaalaisten oppilaiden ansiosta se on tullut tunnetuksi myös Korean ulkopuolella. Sen kansainvälinen levinneisyys on Taekwondoa vähäisempää, ja se tapahtuu erillisten organisaatioiden ja koulujen kautta.

Kolme nykyaikaista organisaatiolinjaa

• Korea Taekkyon Federation (KTF) - suuri, urheiluun keskittyvä organisaatio, joka tukee kilpailuja, sääntöjä, erotuomarikoulutusta ja lajin edistämistä.
• Widae Taekkyon Association - liittyy Song Deok-gin oppilaisiin ja keskittyy perinteisen Widae-muodon säilyttämiseen; toimitettujen lähteiden mukaan tämä linja ei järjestä nykyaikaisia kilpailuja.
• Korea Traditional Taekkyon Association (KTTA) - Chungjun linja, joka liittyy Shin Han-seungin oppilaisiin ja Taekkyonin kansainväliseen kulttuuriseen tunnustukseen.
• Kyulyun Taekkyon Association (KTA) - Soulissa sijaitseva organisaatio, joka järjestää muun muassa Taekkyon Battlen.

Lyhenteitä KTF, KTTA ja KTA käytetään lähteissä eri tavoin. Tarkista siksi tapahtumaa, arvoastetta tai yhdistystä varten aina kyseisen organisaation virallinen nimi.

Taekkyon Alankomaissa

Taekkyonilla on Alankomaissa pieni ja vähän näkyvä yhteisö. Lähteissä viitataan alankomaalaiseen Taekkyon-säätiöön, joka haluaa edistää lajia, mutta ryhmätuntien ja säännöllisten harjoituspaikkojen ajankohtainen tarjonta voi muuttua. Lajia haluavan kannattaa tiedustella suoraan organisaatiolta tai alueellisilta yhteyshenkilöiltä Belgiassa ja Saksassa.

Taekkyon Suomessa

Taekkyon on Suomessa Taekwondoon, potkunyrkkeilyyn ja muihin aasialaisiin kamppailulajeihin verrattuna lähes tuntematon. Suomessa toimii kuitenkin lajia edistävä yhdistys. Koska tarjonta on suppeaa ja muuttuvaa, on järkevämpää tarkistaa ajankohtaiset tunnit ja seminaarit suoraan yhdistykseltä tai mukana olevilta organisaatioilta kuin väittää, ettei ryhmätunteja ole lainkaan.

Taekkyonia läheltä kokeileville belgialaiset tai saksalaiset kontaktit voivat tarjota käytännöllisen alueellisen lähtökohdan. Taekwondo ei korvaa Taekkyonia, mutta jaetun korealaisen taustan ansiosta se voi olla kiinnostava vertailulaji.

Miksi Taekkyon on ainutlaatuinen

• Sulavaliikkeinen ja rytmikäs - Pumbalki ja Ogumsil tekevät lajista jatkuvasti liikkeessä olevan.
• Tasapaino raakaa voimaa tärkeämpää - heitot, kampit ja pyyhkäisyt syntyvät ajoituksesta ja painonsiirrosta.
• Oma korealainen perinne - historialliset, kansanperinteeseen liittyvät ja kulttuuriset kerrostumat, jotka eivät ole yhteneväisiä Taekwondon kanssa.

Taekkyonin tekniikat

Baljil: potkut

Taekkyon tunnetaan monipuolisista potkutekniikoistaan. Nykyaikaisissa kouluissa harjoitellaan matalia, keskikorkeita ja korkeita potkuja, suoria pyyhkäisyjä päkiällä tai kantapäällä, sulavia korkeita kiertopotkuja sekä ulkoa sisään tai sisältä ulos suuntautuvia liikkeitä. Harhautukset, temponvaihdokset, liukuaskeltekniikat ja kampitukset tekevät jalkatyöskentelystä vaikeasti ennakoitavaa.

Sonjil: käsi- ja käsivarsitekniikat

Sonjil sisältää kämmenellä, nyrkillä, kyynärvarrella, kyynärpäällä, kämmensyrjällä, kämmenselällä ja sormilla tehtäviä tekniikoita. Liikkeet yhdistetään Pumbalkiin, jotta koko kehon joustava voima voidaan välittää käsivarsiin. Nykyaikaisessa kilpailumuodossa lyönnit käsillä ja päällä eivät yleensä ole sallittuja; laajemmat historialliset tai Yetbeop-linjat voivat sisältää enemmän tekniikoita.

Taejil ja Ttanjuk

Taejil tarkoittaa heittoja ja kampituksia. Kun vastustaja on saatettu pois tasapainosta, harjoittelija voi käyttää tämän omaa liikettä eteen- tai taaksepäin suuntautuvaan heittoon. Ttanjuk tarkoittaa nivelkontrolleja ja kiertotekniikoita. Nämä tekniikat eivät automaattisesti kuulu nykyaikaiseen kilpailumuotoon, ja niitä tulee harjoitella vain asiantuntevassa ohjauksessa.

Kilpailu-Taekkyon ja Yetbeop

Nykyaikaisessa kilpailu-Taekkyonissa käytetään rajattua tekniikkavalikoimaa. Pisteitä voi saada kaatamalla tai kampittamalla vastustajan, työntämällä hänet ulos kehästä tai osumalla päähän sallitulla potkulla. Kilpailumuodossa ei yleensä käytetä käsilyöntejä tai pääpuskua, ja tahallinen vahingoittaminen on kielletty.

Jotkin organisaatiot käyttävät paras kolmesta kaatumisesta -formaattia, jossa ensimmäinen kilpailija, joka saa kaksi ratkaisevaa pistettä tai kaatumista, voittaa. Tarkat pisteytys-, kehä- ja sallittuja tekniikoita koskevat säännöt vaihtelevat organisaatioittain.

Yetbeop Taekkyon

Yetbeop tarkoittaa ”vanhoja menetelmiä”. Tässä lähestymistavassa Taekkyonin useampia osa-alueita säilytetään sparrissa ja harjoittelussa. Annetun kuvauksen mukaan harjoitella voidaan muun muassa lyöntejä, avokämmentekniikoita, kyynärpäitä, polvia, potkuja, heittoja ja clinch-työskentelyä. Nivelväännöt jätetään pois kuvatusta sparrausmuodosta.

Yetbeop ei siis ole sama asia kuin rajoitettu urheilusäännöstö. Historiallisessa tai itsepuolustuslinjassa harjoiteltu tekniikka ei automaattisesti ole sallittu nykyaikaisessa kilpailussa.

Taekkyon ja taekwondo

Taekkyonia kutsutaan suositason esityksissä joskus taekwondon vanhaksi versioksi tai suoraksi edeltäjäksi. Tämä kuvaus on liian yksinkertainen. Taekwondosta tuli Korean kansallinen kamppailulaji Korean sodan jälkeen, ja siihen vaikuttivat useat tekijät, kuten japanilainen karate, kiinalaiset taistelulajit ja korealaiset perinteet.

Taekkyon on saattanut vaikuttaa taekwondon nimistöön, mielikuviin ja joihinkin potkupainotteisiin ajatuksiin, mutta lajeilla on selvästi erilainen liikkeen luonne. Taekkyon on rytminen ja joustava, ja siinä keskitytään voimakkaasti tasapainon horjuttamiseen, pyyhkäisyihin ja heittoihin. Taekwondossa käytetään suoraviivaisempaa ja urheilullisesti standardoitua tekniikkakieltä.

Useat taekkyon-järjestöt kiistävät suoran polveutumissuhteen. Täsmällisin muotoilu on siksi seuraava: taekkyon ja taekwondo ovat toisiinsa liittyviä korealaisia lajeja, joilla on joitakin yhtymäkohtia, mutta ne eivät ole sama laji eivätkä yksinkertaisesti saman kehityslinjan vanhempi ja nuorempi vaihe.

Arvot ja asut organisaatioittain

Taekkyonilla ei pitkään aikaan ollut muodollista, yleismaailmallista arvojärjestelmää. 1970-luvulta lähtien jotkin organisaatiot ottivat käyttöön vyöarvot harjoittelun ja modernin urheilurakenteen järjestämiseksi.

• Korea Taekkyon Association - käyttää Pum-arvoja aloittelijatasoilla ja Dan-arvoja korkeammilla asteilla järjestelmässä, joka etenee 8. Pumista 1. Pumiin ja sen jälkeen 1. Danista 9. Daniin.
• Korea Traditional Taekkyon Association - käyttää Jjerae- tai Dong-nimityksiä Dan-järjestelmää edeltävistä tasoista ja sen sisäisistä tasoista.
• Widae Taekkyon - ei toimitettujen lähteiden mukaan käytä muodollista arvojärjestelmää, vaan ohjaaja arvioi tason.

Nämä järjestelmät ovat organisaatiokohtaisia, eivätkä ne ole keskenään vaihtokelpoisia. Gouijeoksam ja cheollik ovat perinteisiä inspiraationlähteitä nykyaikaisille asuille, kun taas värit, tunnukset ja arvoihin liittyvät yksityiskohdat voivat vaihdella koulukunnittain.

Taekkyon oman lajinsa ulkopuolella

Jotkut harrastajat käyttävät Taekkyonia muiden kamppailulajien perustana tai täydentäjänä. Ju Pyo Hong kilpaili ammattilaisena MMA:ssa, ja Yoo Hyun-woo käytti Taekkyonia perustana ennen siirtymistään potkunyrkkeilyyn. Tällaiset lajien väliset esimerkit osoittavat jalkatyön ja tasapainon siirrettävyyden, mutta eivät todista, että lajit olisivat teknisesti samoja.

Taekkyon kuvattuna

Taekkyonia käytetään toisinaan korealaisissa elokuvissa, televisiosarjoissa ja manhwassa. Kuvitteelliset taistelut voivat tehdä lajia tunnetuksi, mutta ne eivät ole luotettava lähde historiaan, kilpailusääntöihin tai tekniseen toteutukseen. Siksi populaarikulttuuri jää tämän lajisivun päätekstin ulkopuolelle.

Taekkyonia tarkastellessa kannattaa kiinnittää huomiota kolmionmuotoisiin askeliin, polvien koukistamiseen ja ojentamiseen, harhauttaviin käsivarren liikkeisiin sekä siihen, miten potku voi vaihtua suoraan pyyhkäisyksi, kampiksi tai heitoksi. Soljuva muoto ei ole pelkkää estetiikkaa, vaan keino hallita ajoitusta ja tasapainoa.