Taekkyon

Taekkyon (kirjoitetaan myös Taekkyeon) on muinainen korealainen kansan kamppailulaji, jossa taistellaan rytmikkäillä jalkatekniikoilla – sulava, tanssinomainen kamppailujärjestelmä, joka perustuu virtaavaan jalkatyöskentelyyn, jalkapyyhkäisyihin, potkuihin ja kampituksiin modernin taekwondon kovien, suoraviivaisten tekniikoiden sijaan. UNESCO tunnusti Taekkyonin ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön kohteeksi vuonna 2011. Se on yksi vanhimmista dokumentoiduista korealaisista kamppailulajeista, jonka juuret ulottuvat Goguryeon kuningaskuntaan (37 eaa. – 668 jaa.). Taekkyon oli lähes kadota Japanin siirtomaakaudella, mutta se elvytettiin 1900-luvulla yhden mestarin, Song Duk-kin, ponnistelujen ansiosta. Hän säilytti perinteen nykyaikaan asti. Taekkyon on taekwondon elävä esi-isä ja korealaisen soturikulttuurin syvällinen ilmentymä.

Muinainen korealainen jalkataistelu

Taekkyonin alkuperä on dokumentoitu muinaisissa korealaisissa seinämaalauksissa: Goguryeon hautakomplekseista löydetyissä, 400–700-luvuilta jKr. peräisin olevissa maalauksissa kuvataan hahmoja asennoissa, jotka kamppailulajien historioitsijat tunnistavat Taekkyonin taisteluasennoiksi ja -liikkeiksi. Lajia harjoitettiin kansan keskuudessa eri puolilla Koreaa, erityisesti Joseon-dynastian (1392–1897) aikana, jolloin sitä harrastettiin sekä juhlavana kilpailuna että kylätason kamppailuharjoitteluna.

Japanin siirtomaakaudella (1910–1945) perinteisiä korealaisia kulttuurikäytäntöjä tukahdutettiin järjestelmällisesti. Taekkyon katosi lähes kokonaan – 1900-luvun puoliväliin mennessä vain yhden tunnetun mestarin, Song Duk-kin (1893–1987), tiedettiin säilyttäneen koko perinteen elävänä tietona. Songin tekemä Taekkyonin säilyttämistyö ja sen välittäminen oppilaille, kuten Shin Han-seungille, muodostavat suoran yhteyden muinaisen perinteen ja sen modernin elpymisen välillä.

Taekkyon ja taekwondo – esi-isä ja jälkeläinen

Taekkyonin ja taekwondon välinen suhde on historiallisesti merkittävä, mutta kiistanalainen. Taekwondon perustajat – mukaan lukien Choi Hong Hi sekä Korean Taekwondo-yhdistyksen perustaneet mestarit – ammensivat useista lähteistä, kuten japanilaisesta karatesta, kiinalaisista kamppailulajeista ja korealaisista alkuperäisperinteistä, kuten Taekkyonista. Taekkyonin virtaava potkujen ja pyyhkäisyjen estetiikka näkyy taekwondon potkujen korostamisessa, mutta taekwondon kova ja suoraviivainen tekniikkasanasto eroaa merkittävästi Taekkyonin pehmeästä ja rytmisestä luonteesta. Taekkyonin harjoittajat korostavat usein, että kyseessä on kaksi erillistä perinnettä, joita yhdistää pikemminkin sukulaisuuden tuntu kuin suora polveutuminen.

UNESCOn tunnustus ja nykyasema

Taekkyonin merkitseminen UNESCOn ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön edustavaan luetteloon vuonna 2011 oli korealaisille kamppailulajeille merkittävä virstanpylväs – se oli ensimmäinen kamppailulaji, joka sai tällaisen tunnustuksen. Merkinnässä Taekkyon tunnustetaan paitsi taistelujärjestelmäksi myös eläväksi kulttuuriperinteeksi, johon kuuluvat musiikki, rytmi, yhteisöllinen harjoittelu ja historiallinen muisti. Vuonna 1983 perustettu Korea Taekkyon Association hallinnoi lajin kilpailutoimintaa ja edistämistä kansallisesti ja kansainvälisesti.

Harjoitus Taekkyonissa

Taekkyon-harjoittelulle on ominaista sen rytmikäs ja soljuva luonne – harjoittelijat liikkuvat jatkuvasti kevyesti joustaen (tätä kutsutaan Pum Balgi -liikkumiseksi eli ”kolmiomaisiksi askeliksi”), mikä tuottaa lajin tekniikoiden voiman ja arvaamattomuuden. Tämä rytmi on perustavanlaatuinen: Taekkyon ilman rytmistä pohjaa ei ole Taekkyonia. Tekniikoihin kuuluvat jalkapyyhkäisyt (vastustajan etummaisen jalan pyyhkäiseminen alta), työntävät potkut, koukkupotkut, kampitukset ja heitot sekä käsillä tehdyt lyönnit, joita käytetään valmisteluina pikemminkin kuin ensisijaisina aseina.

Kilpailu-Taekkyonissa (Gyeorugi) ottelupisteitä saa pyyhkäisyistä, heitoista ja puhtaista jalkatekniikoista – lajin rytmikkyys saa sen ulkopuolisista tarkkailijoista pisteytyksen tuntumaan enemmän tanssikilpailulta kuin kamppailu-urheilulta, mutta tekniset vaatimukset ovat huomattavat.

Taekkyon-varusteiden opas

Puku: Perinteinen Taekkyon-puku (Taekkyon-bok) – valkoinen pellava- tai puuvillapuku, jossa on perinteisiä korealaisia muotoiluelementtejä ja joka erottuu synteettisestä taekwondon dobokista. Perinteinen puku heijastaa lajin kansanperinnettä.

Paljaat jalat: Taekkyonia harjoitellaan paljain jaloin, sillä lajin jalkatyöskentely ja pyyhkäisytekniikat edellyttävät suoraa kosketusta alustaan ja hyvää tuntumaa siihen.

Suojavarusteet: Kilpailuihin – kevyet sääri- ja jalkateräsuojat. Pyyhkäisyihin ja heittoihin keskittyvässä lajissa ylävartalon suojaaminen ei ole yhtä tärkeää kuin lyöntilajeissa.