Taekkyon

Historia ja alkuperä

Nimi Taekkyon esiintyy kirjallisessa lähteessä kuningas Jeongjon hallituskaudelta. Jeongjo hallitsi Joseonia vuosina 1776–1800. Jaemulbo, joka tunnetaan myös nimellä Manmulbo, yhdisti vanhemman kuvauksen aseettomista kilpailuista tuon ajan Taekkyoniin. Tämä on varhainen kirjallinen viittaus, mutta se ei automaattisesti todista, että nykyinen muoto olisi tuolloin ollut täsmälleen samanlainen.

Taekkyonia harjoitettiin Joseon-kaudella kansan parissa, kilpailuna ja taistelulajina. Sitä esiintyi kyläjuhlissa ja festivaaleilla korealaisen painin, ssireumin, rinnalla. Danon aikana Gyeollyeon-Taekkyonin kaltaiset kilpailut saattoivat sisältää useita kierroksia ja vastustajia.

Vanhoja kuvauksia, kuten korealaisten hautakompleksien hahmoja, yhdistetään joskus Taekkyoniin. Tällaisten asentojen tunnistaminen on edelleen historiallisen tulkinnan kohteena. Taekkyonia ei siksi pidä esittää suoraan dokumentoituna Goguryeon kuningaskunnasta lähtien.

Taantuminen ja Japanin miehitys

Joseon-kauden lopulla suosio väheni. Eliitti suhtautui usein ylenkatseellisesti kansan keskuudessa harjoitettuihin ja taisteluun liittyviin toimintoihin, kun taas modernit sotilas- ja urheilujärjestelmät saivat myöhemmin enemmän huomiota. Korean Japanin-miehityksen aikana vuosina 1910–1945 kokoontumisia ja alkuperäisiä kulttuurikäytäntöjä tukahdutettiin. Tämän seurauksena Taekkyon oli vähällä kadota.

Antropologi Stewart Culin kuvaili Taekkyonia länsimaiselle yleisölle teoksessaan Korean Games vuodelta 1895. Choe Yeong-nyeon mainitsi sen Haedong Jukji -teoksessa vuonna 1921 muun muassa ”lentäväksi jalkatekniikaksi”. Nämä lähteet osoittavat, että nimi ja laji oli huomattu Korean ulkopuolella jo ennen modernia elpymistä.

Säilyminen ja moderni elpyminen

Song Deok-gi

Song Deok-gi (1893–1987) oli tärkein tunnettu linkki sotaa edeltäneen perinteen ja modernin elpymisen välillä. Perimätiedon mukaan hän opiskeli mestari Im Ho:n johdolla ja jatkoi salaa harjoittelua Japanin miehityksen aikana. Hänen tyylinsä tunnettiin nimellä Widae, Sajikin mukaan, sillä hänen perinteensä yhdistettiin tähän korkealla sijaitsevaan kylään.

Sen jälkeen kun Song esiintyi presidentti Syngman Rheen syntymäpäivän kunniaksi järjestetyssä näytöksessä 26. maaliskuuta 1958, hän tuli jälleen tunnetuksi suuren yleisön keskuudessa. Myöhemmin häntä kutsuttiin usein Joseon-perinteen viimeiseksi mestariksi. Lempinimellä on kulttuurista merkitystä, mutta ilmaus ”ainoa elossa oleva mestari” on ymmärrettävä lähteeseen perustuvaksi historialliseksi muotoiluksi.

Shin Han-seung ja modernisaatio

Shin Han-seung (1928–1987), Songin oppilas ja liikunnanopettaja, kehitti modernin harjoittelujärjestelmän. Siihen kuuluivat muun muassa ennalta määritellyt liikesarjat, muodollinen arvojärjestys ja urheiluun suuntautunut organisaatio. Tämä modernisaatio auttoi Taekkyonia saamaan virallisen tunnustuksen, mutta aiheutti myös pysyvän jännitteen vanhemman Widae-tyylin säilyttäjien ja modernistien välille.

Etelä-Korean hallitus nimesi Taekkyonin 1. kesäkuuta 1983 tärkeäksi aineettomaksi kulttuuriomaisuudeksi. Song Deok-gi ja Shin Han-seung saivat myöhemmin elävän kansallisaarteen aseman. Heidän kuoltuaan vuonna 1987 tämä henkilökohtainen asema kumottiin, mutta Taekkyonin laajempi kulttuurinen tunnustus säilyi.

UNESCO ja kilpaurheilu

Historiallisten katsausten mukaan ensimmäinen nykyaikainen Taekkyon-kilpailu järjestettiin Busanissa 30. kesäkuuta 1985. Tapahtuma merkitsi Taekkyonin paluuta järjestäytyneeksi moderniksi urheilulajiksi. Marraskuussa 2011 Taekkyon sisällytettiin UNESCOn ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön edustavaan luetteloon. Tunnustus korostaa taistelutekniikan lisäksi rytmiä, musiikkia, yhteisöllisyyttä ja kulttuurista muistia.

Taekkyonin tekniikat

Baljil: potkut

Taekkyon tunnetaan monipuolisista potkutekniikoistaan. Nykyaikaisissa kouluissa harjoitellaan matalia, keskikorkeita ja korkeita potkuja, suoria pyyhkäisyjä päkiällä tai kantapäällä, sulavia korkeita kiertopotkuja sekä ulkoa sisään tai sisältä ulos suuntautuvia liikkeitä. Harhautukset, temponvaihdokset, liukuaskeltekniikat ja kampitukset tekevät jalkatyöskentelystä vaikeasti ennakoitavaa.

Sonjil: käsi- ja käsivarsitekniikat

Sonjil sisältää kämmenellä, nyrkillä, kyynärvarrella, kyynärpäällä, kämmensyrjällä, kämmenselällä ja sormilla tehtäviä tekniikoita. Liikkeet yhdistetään Pumbalkiin, jotta koko kehon joustava voima voidaan välittää käsivarsiin. Nykyaikaisessa kilpailumuodossa lyönnit käsillä ja päällä eivät yleensä ole sallittuja; laajemmat historialliset tai Yetbeop-linjat voivat sisältää enemmän tekniikoita.

Taejil ja Ttanjuk

Taejil tarkoittaa heittoja ja kampituksia. Kun vastustaja on saatettu pois tasapainosta, harjoittelija voi käyttää tämän omaa liikettä eteen- tai taaksepäin suuntautuvaan heittoon. Ttanjuk tarkoittaa nivelkontrolleja ja kiertotekniikoita. Nämä tekniikat eivät automaattisesti kuulu nykyaikaiseen kilpailumuotoon, ja niitä tulee harjoitella vain asiantuntevassa ohjauksessa.

Kilpailu-Taekkyon ja Yetbeop

Nykyaikaisessa kilpailu-Taekkyonissa käytetään rajattua tekniikkavalikoimaa. Pisteitä voi saada kaatamalla tai kampittamalla vastustajan, työntämällä hänet ulos kehästä tai osumalla päähän sallitulla potkulla. Kilpailumuodossa ei yleensä käytetä käsilyöntejä tai pääpuskuja, ja tahallinen vahingoittaminen on kielletty.

Jotkin organisaatiot käyttävät paras kolmesta kaatumisesta -formaattia, jossa ensimmäinen kaksi ratkaisevaa pistettä tai kaatumista saavuttanut kilpailija voittaa. Tarkat pisteytys-, kehä- ja sallittuja tekniikoita koskevat säännöt vaihtelevat organisaation mukaan.

Yetbeop-Taekkyon

Yetbeop tarkoittaa ”vanhoja menetelmiä”. Tässä lähestymistavassa Taekkyonin useampia osa-alueita säilytetään sparrissa ja harjoittelussa. Annetun kuvauksen mukaan harjoitella voidaan muun muassa lyöntejä, avokäsipainotteisia tekniikoita, kyynärpäitä, polvia, potkuja, heittoja ja clinch-työskentelyä. Nivellukot on kuitenkin rajattu pois kuvatusta sparrausmuodosta.

Yetbeop ei siis ole sama asia kuin rajoitettu urheilusäännöstö. Historiallisessa tai itsepuolustuslinjassa harjoiteltu tekniikka ei automaattisesti ole sallittu nykyaikaisessa kilpailussa.

Taekkyon ja taekwondo

Taekkyonia kutsutaan suositason esityksissä joskus taekwondon vanhaksi versioksi tai suoraksi edeltäjäksi. Tämä kuvaus on liian yksinkertainen. Taekwondosta tuli Korean kansallinen kamppailulaji Korean sodan jälkeen, ja siihen vaikuttivat useat tekijät, kuten japanilainen karate, kiinalaiset taistelulajit ja korealaiset perinteet.

Taekkyon on saattanut vaikuttaa taekwondon nimistöön, mielikuviin ja joihinkin potkupainotteisiin ajatuksiin, mutta lajeilla on selvästi erilainen liikkeen luonne. Taekkyon on rytminen ja joustava, ja siinä keskitytään voimakkaasti tasapainon horjuttamiseen, pyyhkäisyihin ja heittoihin. Taekwondossa käytetään suoraviivaisempaa ja urheilullisesti standardoitua tekniikkakieltä.

Useat taekkyon-järjestöt kiistävät suoran polveutumissuhteen. Täsmällisin muotoilu on siksi seuraava: taekkyon ja taekwondo ovat toisiinsa liittyviä korealaisia lajeja, joilla on joitakin yhtymäkohtia, mutta ne eivät ole sama laji eivätkä yksinkertaisesti saman kehityslinjan vanhempi ja nuorempi vaihe.

Arvot ja asusteet organisaatioittain

Taekkyonilla ei pitkään aikaan ollut muodollista, yleismaailmallista arvojärjestelmää. 1970-luvulta lähtien jotkin organisaatiot omaksuivat vyöarvot harjoittelun ja nykyaikaisen urheilurakenteen järjestämiseksi.

• Korea Taekkyon Association - käyttää aloittelijatasoilla Pum-arvoja ja korkeammilla tasoilla Dan-arvoja 8. Pum -arvosta 1. Pum -arvoon ja sen jälkeen 1. Dan -arvosta 9. Dan -arvoon ulottuvan järjestelmän mukaisesti.
• Korea Traditional Taekkyon Association - käyttää Jjerae- tai Dong-nimityksiä Dan-järjestelmää edeltävistä ja siihen kuuluvista tasoista.
• Widae Taekkyon - toimitettujen lähteiden mukaan ei käytä muodollista arvojärjestelmää, vaan ohjaaja arvioi tason.

Nämä järjestelmät ovat organisaatiokohtaisia, eivätkä ne ole keskenään vaihtokelpoisia. Gouijeoksam ja cheollik ovat perinteisiä innoituksen lähteitä nykyaikaisille asuille, kun taas värit, tunnukset ja arvojen yksityiskohdat voivat vaihdella koulukunnittain.

Taekkyon oman lajinsa ulkopuolella

Jotkut harjoittelijat käyttävät Taekkyonia muiden kamppailulajien perustana tai täydentäjänä. Ju Pyo Hong kilpaili ammattilaisena MMA:ssa, ja Yoo Hyun-woo käytti Taekkyonia perustana ennen siirtymistään potkunyrkkeilyyn. Tällaiset lajienväliset esimerkit osoittavat jalkatyöskentelyn ja tasapainon siirrettävyyden, mutta eivät todista, että lajit olisivat teknisesti samoja.