Pankration

Pankration on maailman vanhin dokumentoitu kamppailu-urheilulaji – muinaiskreikkalainen laji, jossa yhdistyvät lyöminen ja paini ja joka otettiin mukaan olympialaisiin vuonna 648 eaa. Nimi tarkoittaa muinaiskreikaksi ”kaikki voima” tai ”kaikki väkivalta”, ja lajissa sallittiin lähes kaikki tekniikat: lyönnit, potkut, kuristukset, nivelväännöt ja alasviennit. Vain silmien vahingoittaminen ja pureminen olivat kiellettyjä. Pankration tuotti joitakin antiikin suurimmista urheilusankareista, ja sitä pidetään yleisesti muinaisen maailman vastineena modernille MMA:lle. Nykyään se elää maailmanlaajuista uutta nousua kilpailulajina, jota hallinnoi International Federation of Pankration Athlima United World Wrestling -järjestön alaisuudessa.

Muinainen olympialainen kamppailulaji

Pankration otettiin mukaan muinaisiin olympialaisiin Olympiassa vuonna 648 eaa., jolloin se liittyi painin (pale) ja nyrkkeilyn (pygmachia) rinnalle muinaisen maailman kolmanneksi merkittäväksi kamppailulajiksi. Siitä tuli nopeasti kolmesta arvostetuin ja suosituin – kreikkalaisessa kulttuurissa pankrationia pidettiin täydellisen urheilijan korkeimpana koetuksena, jossa painin voima yhdistyi nyrkkeilyn lyönteihin yhdeksi rajoittamattomaksi kamppailujärjestelmäksi.

Pankrationin ottelijoita ylistettiin muinaisessa Kreikassa sankareina. Thasoksen Theageneen kerrotaan voittaneen uransa aikana yli 1 400 kamppailu-urheilukilpailua. Skotoussan Polydamaan kerrotaan tappaneen leijonan paljain käsin. Mytologiset sankarit Herakles ja Theseus yhdistettiin pankrationiin – Herakles paininsa ja voimansa vuoksi, Theseus siksi, että hän yhdisti painin ja nyrkkeilyn kukistaakseen Minotauroksen.

Muinaiset säännöt ja ottelumuoto

Muinaisessa pankrationissa oli kaksi ottelumuotoa: Kato Pankration (maassa käytävä pankration, jossa ottelu jatkui maassa luovutukseen tai tajunnan menettämiseen asti) ja Ano Pankration (pystyasennossa käytävä pankration, jossa sallittiin vain pystyasennossa tehtävät tekniikat). Olympialaisissa käytetty pankration oli Kato – kaikista täydellisin ja vaarallisin ottelumuoto.

Tekniikoihin kuuluivat avokätiset tai suljetuin käsin tehdyt nyrkkeilylyönnit, potkut mihin tahansa kohteeseen, alasviennit, kuristukset (erityisesti takaa tehtävä tikapuuote), käsilukot ja jalkalukot. Luovutuksesta ilmoitettiin nostamalla yksi sormi. Ottelu jatkui, kunnes toinen ottelija luovutti, menetti tajuntansa tai tuomarit (Hellanodikai) totesivat hänet kykenemättömäksi jatkamaan. Kuolemantapauksia sattui toisinaan, vaikka vastustajan tahallinen tappaminen oli häpeällistä ja kuolleelle myönnettiin voitto.

Yhteys nykyaikaiseen MMA:han

Kun UFC 1 käynnistyi vuonna 1993 ajatuksena asettaa eri lajien ottelijat vastakkain mahdollisimman vähäisin säännöin, monet tarkkailijat huomasivat sen muistuttavan hämmästyttävän paljon muinaista pankrationia. Yhtäläisyys on tarkoituksellinen – UFC:n toinen perustaja Rorion Gracie tunsi pankrationin historian, ja ilman rajoituksia käytävien luovutusottelukilpailujen idea juontuu suoraan muinaiskreikkalaisesta perinteestä. Nykyaikainen MMA on monella tapaa pankrationin uudelleenkeksimistä 2000-luvulle.

Nykyaikaisen pankrationin elpyminen

Nykyaikainen kilpapankration elvytettiin Kreikassa 1980-luvulla, ja se on levinnyt kansainvälisesti IFPA:n alaisuudessa. Nykyaikaiset säännöt vaihtelevat organisaation ja kilpailutason mukaan, mutta yleensä niissä sallitaan lyönnit, paini ja luovutusotteet suojavarusteita käyttäen. Se eroaa MMA:sta amatööriurheilun rakenteensa, painoluokkiensa ja monissa sarjoissa käytettävän pistepohjaisen kilpailumuotonsa ansiosta, vaikka täyskontaktimuotojakin on olemassa.

Harjoitus pankrationissa

Nykyaikainen pankrationharjoittelu muistuttaa rakenteeltaan MMA:ta: lyöntejä ja potkuja sisältävä pystyottelu, paini (alasviennit ja clinch-tilanteet) sekä lopetusotteisiin keskittyvä mattopaini (hallinta maassa, kuristukset ja nivellukot) harjoitellaan kaikki yhtenä kokonaisuutena. Muinaiseen pankrationharjoitteluun kuuluivat juoksu, paini hiekalla, harjoittelu korykoksella (nahkainen lyöntipussi) sekä tekniikkaharjoittelu palaestralla (painipaikalla).

Pankrationin historiallisesta ulottuvuudesta kiinnostuneille on eri puolilla Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa kreikkalaisiin kamppailulajeihin (Hoplomachía) keskittyviä rekonstruktioryhmiä, jotka tutkivat muinaisia lähteitä ja pyrkivät palauttamaan antiikin tekniikat mahdollisimman tarkasti.

Pankration-varusteopas

Nykyaikaisessa kilpailupankrationissa käytetään vakiomuotoisia kamppailu-urheilun suojavarusteita: nyrkkeilyhanskoja tai MMA-hanskoja (4–7 unssia muodosta riippuen), pääsuojaa, säärisuojia, hammassuojaa ja alasuojia. Amatöörisarjoissa edellytetään yleensä täydellisiä suojavarusteita; ylemmän tason avoimissa sarjoissa voidaan käyttää vain vähäistä suojausta.

Muinaiset pankration-urheilijat kilpailivat alasti ja öljyttyinä – heillä ei ollut lainkaan varusteita oman kehonsa lisäksi. Ainoa valmistautuminen oli hieroa oliiviöljyä iholle ja levittää sen jälkeen hienoa hiekkaa paremman pidon saavuttamiseksi. Nykyaikaiset historiallisen jälleenrakennuksen ryhmät harjoittelevat vähäisin varustein jäljitelläkseen muinaista kokemusta.