Lei taista nykyaikaiseksi kilpailu-urheiluksi
Sanda pohjautuu kiinalaisiin vapaan taistelun, painin ja heittojen perinteisiin. Erityisesti lei tai -kilpailut muodostivat tärkeän historiallisen esikuvan: kaksi ottelijaa yritti osua toisiinsa, horjuttaa vastustajan tasapainoa tai heittää tämä korotetulta alustalta. Nykyaikaisten kilpailujen säännöt ja turvallisuusstandardit yhdenmukaistettiin myöhemmin perusteellisesti, mutta ajatus avoimesta taistelusta, jossa yhdistyvät lyönnit, potkut ja heitot, säilyi.
1900-luvulla Kiinan sotilas- ja urheiluvalmennusohjelmissa etsittiin käytännöllistä järjestelmää, jossa perinteisiä tekniikoita voitiin harjoitella paineen alla. Siinä kiinalaiset nyrkkeily- ja painimenetelmät yhdistyivät nykyaikaisempaan lähestymistapaan, jossa korostettiin kuntoa, ajoitusta ja kilpailustrategiaa. Urheilumuotoa kehitettiin virallisesti edelleen vuonna 1979 osana nykyaikaista wushua.
Perinteiset vaikutteet, nykyaikaiset säännöt
Sanda-opetus sisältää vaikutteita useista kiinalaisista tyyleistä, kuten kiinalaisista nyrkkeilytekniikoista ja shuai jiaosta, kiinalaisesta painiperinteestä. Myös nykyaikainen nyrkkeilyharjoittelu ja urheilutieteelliset periaatteet ovat vaikuttaneet siihen, miten sandaa opetetaan. Kilpailujärjestelmä edellyttää selkeitä rajoja: itsepuolustuksessa tai sotilasvalmennuksessa käytettävät tekniikat eivät siksi ole automaattisesti sallittuja urheilukilpailussa.
Kansainvälisen kilpailuareenan rakentuminen
International Wushu Federation, josta käytetään yleensä lyhennettä IWUF, järjestää kansainvälisiä wushu-kilpailuja taolussa ja sandassa. Ensimmäiset maailman wushu-mestaruuskilpailut järjestettiin vuonna 1991. Näin sanda kehittyi kiinalaisesta kilpailumuodosta kansainväliseksi lajiksi, jolla on maanosamestaruuskilpailut, maailmanmestaruuskilpailut ja oma World Cup -kilpailunsa.
Lajilla on lisäksi yhtymäkohtia potkunyrkkeilyyn, shoot boxingiin ja MMA:han. Muihin kilpailumuotoihin osallistuvien sanda-ottelijoiden on sopeuduttava uusiin sääntöihin, pidempiin clinch-vaiheisiin, mattotyöskentelyyn tai muihin rajoituksiin. Juuri tämä sopeutumiskyky on yksi järjestelmän vahvuuksista.