Luta Livre

Alkuperä Rio de Janeirossa

Euclydes ”Tatu” Hatemia pidetään monissa historioissa Luta Livren keskeisenä perustajana. Hänellä oli taustaa catch wrestlingissä, ja toimitettujen lähteiden mukaan hän alkoi vuodesta 1927 lähtien opettaa ja kehittää tekniikoita Rio de Janeirossa. Tyyli säilyi no-gi-tyylinä, ja siihen vaikuttivat catch wrestling, kreikkalais-roomalainen paini, judo ja brasilialainen Vale Tudo -harjoittelu.

Luta Livre levisi Rio de Janeiron ja myöhemmin muun muassa Manausin kuntosalien ja harjoitusryhmien kautta. Gi:n puuttuminen oli sekä tekninen ominaispiirre että helposti lähestyttävä valinta niille, jotka eivät käyttäneet perinteistä pukua. Yleinen käsitys siitä, että kaikki Luta Livren harjoittajat kuuluivat samaan yhteiskuntaluokkaan, on liian yksinkertaistava, mutta saavutettavuudella ja urheilukulttuurilla oli merkitystä kilpailuasetelmassa BJJ:n kanssa.

Kehitys ja kilpailuasetelma BJJ:n kanssa

Luta Livren ja brasilialaisen jiu-jitsun välinen kilpailuasetelma tuli näkyväksi haasteotteluissa, Vale Tudo -otteluissa ja lukkopainikilpailuissa. Luta Livren perinteen kehitykseen yhdistetään sellaisia nimiä kuin Euclydes Hatem, Euclides Pereira, Fausto ja Carlos Brunocilla sekä Roberto Leitão.

Hatemia ja Gracie-perhettä koskevat otteluraportit ovat joiltakin osin ristiriitaisia. Siksi päivämäärät, voittajat ja yksittäiset tekniikat esitetään vain lähteisiin perustuvina väitteinä. Myös Hugo Duarten, Rickson Gracien ja Eugênio Tadeun ympärillä tapahtuneet sekä Desafio-tapahtumat erotellaan virallisiksi otteluiksi, haasteiksi tai epävirallisiksi kohtaamisiksi.

Vale Tudosta moderniin lukkopainiin

1970-luvulla Fausto ja Carlos Brunocilla vaikuttivat Luta Livren harjoittajien jatkokoulutukseen. Judossa ja painissa kokemusta hankkinut Roberto Leitão tunnetaan siitä, että hän järjesti lukkopainin järjestelmälliseksi biomekaniikan ja liikkeen näkökulmasta. Myöhempi no-gi-lukkopainin ja MMA:n kehitys syntyi Luta Livren, BJJ:n, painin, judon, sambon, catch wrestlingin, Muay Thain ja muiden järjestelmien laajasta vuorovaikutuksesta.

Taantuminen ja moderni uudelleennousu

BJJ sai 1980- ja 1990-luvuilla paljon laajemman kansainvälisen infrastruktuurin. Gracien perhe, varhaiset UFC-tapahtumat ja MMA:n ammattimaistuminen lisäsivät BJJ:n maailmanlaajuista näkyvyyttä, kun taas Luta Livre oli vähemmän keskitetysti organisoitu.

Luta Livren harjoittajat osallistuivat kuitenkin Vale Tudo-, UFC-, Pride- ja muihin MMA-tapahtumiin. Marco Ruas, Hugo Duarte, Pedro Otávio, Johil de Oliveira ja Eugênio Tadeu mainitaan tässä historiassa, mutta heidän tyylinsä ja kilpailuluokituksensa on kuvattava lähteen ja ajanjakson mukaan.

No-gi BJJ:n nousu pienensi molempien perinteiden välisiä näkyviä pukeutumuseroja. Moderni no-gi-grappling kehittyi keskinäisen vaikutuksen kautta sekä Luta Livren, BJJ:n, catch wrestlingin, painin, judon ja sambon vaikutuksesta.

Annettujen tietojen mukaan Confederação Brasileira de Luta Livre Esportiva perustettiin vuonna 2017 urheilulajin organisoinnin ja edistämisen parantamiseksi. Liittojen laajuus ja ajantasainen asema vaihtelevat lähteittäin.

Arvostelu ja ranking

Toimitettujen lähteiden mukaan Brasilian Luta Livre -liitto on kehittänyt opetussuunnitelman ja vyöarvojärjestelmän. Luokittelu kuvataan seuraavasti: aloittelijoilla valkoinen, keltainen ja oranssi; keskitason harjoittelijoilla sininen; edistyneillä violetti, ruskea ja musta.

Mainittu musta vyö ja sitä korkeammat arvot, mukaan lukien dan-arvot, kuuluvat kyseisen liiton järjestelmään eivätkä ole maailmanlaajuisesti pakollinen malli. Muut koulut voivat käyttää omia vyöarvojärjestelmiään tai toimia kokonaan ilman vyöjärjestelmää. Vaikka Luta Livre on no-gi-laji, harjoittelija voi joissakin organisaatioissa halutessaan käyttää vyötä.

Liiton tietojen mukaan mustan vyön saavuttaminen voi olla pitkä prosessi. Tarkka kesto, kokeet ja oikeus opettaa vaihtelevat organisaatioittain.

Luta Libren pioneerit ja tunnetut MMA-ottelijat

Euclydes ”Tatu” Hatemia pidetään tärkeimpänä perustajana. Euclides Pereira mainitaan hänen vuonna 1968 käydyn ottelunsa vuoksi Carlson Gracieta vastaan. Fauston ja Carlos Brunocillan sekä Roberto Leitãon katsotaan liittyvän Luta Libren myöhempään kehitykseen ja systematisointiin.

Marco Ruas on tärkeä varhainen esimerkki monipuolisesta harjoittelusta, johon kuuluivat kamppailu, paini ja lyöntitekniikat. Hänen tyylinsä tarkka määrittely vaihtelee lähteittäin, eikä häntä kuvata suoraan yhden yhtenäisen Luta Livre -koulukunnan edustajaksi.

Alexandre França Nogueira ”Pequeno”, Renato ”Babalu” Sobral, Hugo Duarte ja Eugênio Tadeu yhdistetään lähteissä Luta Livreen, Vale Tudoon tai brasilialaiseen submission- ja MMA-kamppailuympäristöön. José Aldoa, Glover Teixeiraa, Rousimar Palharesia, Darren Tilliä ja Vicente Luquea ei automaattisesti lueta Luta Libren harjoittajiksi ilman konkreettista lähdettä heidän koulutuksestaan tai graduoinnistaan.

Jokaisen ottelijan kohdalla on erotettava toisistaan muodollinen Luta Livre -linja, brasilialaisen grapplingin yleinen vaikutus sekä tekniikat, jotka voivat olla peräisin myös muista järjestelmistä.

Luta Livre ja no-gi-grappling

Luta Livre asetetaan usein rinnakkain ADCC-submission grapplingin ja no-gi BJJ:n kanssa, koska kaikkia kolmea voidaan harjoittaa ilman gi:tä. Se ei tarkoita, että ne olisivat sama laji. Tekniikoiden alkuperä ja kilpailutaktiikka voivat olla osittain samoja, mutta säännöt, opetusmenetelmät, vyöarvot ja kulttuurinen identiteetti eroavat toisistaan.

Grappling-ottelussa takedownit, guardin vetäminen, jalkalukot, kantapääkoukut, positiopisteet ja luovutukset voivat määrittää strategian. Toiminnan täsmälliset seuraukset määräytyvät aina tapahtuman sääntöjen mukaan.

Aloittelijoille on tärkeää, että koulu selittää säännöt, käyttää turvallisia harjoittelukumppaneita eikä opeta riskialttiita jalka- ja niskalukkoja ilman asianmukaista ohjausta. Luta Livre ei ole rajoittamattoman väkivallan veruke, vaan järjestäytynyt kamppailulaji ja urheilumuoto.