Pencak Silat

Pencak Silat on Kaakkois-Aasian alkuperäinen kamppailulaji – kattava taistelujärjestelmä, joka sisältää lyöntejä, painia, heittoja, nivellukkoja, aseiden käyttöä ja hengellistä harjoittelua ja joka on kehittynyt vuosisatojen ajan Indonesian saaristossa, Malesiassa, Singaporessa, Bruneissa, Filippiineillä ja Thaimaassa. Nimi yhdistää pencakin (esitystaide – ulkoinen ilmaisu) ja silatin (taistelutekniikka – sisäinen todellisuus), mikä kuvastaa lajin kaksijakoista luonnetta sekä taistelujärjestelmänä että kulttuurisena ilmaisuna. Pencak Silat on satoine erilaisine alueellisine tyyleineen (aliran) ja kouluineen (perguruan) yksi maailman monimuotoisimmista ja pisimmälle kehittyneistä kamppailulajiperinteistä.

Muinaiset juuret Malaijien saaristossa

Pencak Silatin juuret ulottuvat muinaisiin malaijilaisiin kuningaskuntiin ja hindulais-buddhalaisiin valtakuntiin, jotka hallitsivat Kaakkois-Aasiaa 600-luvulta lähtien – erityisesti Srivijayaan (Sumatra) ja Majapahitiin (Jaava). 1400-luvulla kirjoitettu malaijilainen eepos Hikayat Hang Tuah kuvaa legendaarista soturia Hang Tuahia silatin mestarina – kyseessä on yksi taiteen varhaisimmista kirjallisista maininnoista. Silat oli malaijilaisen soturiluokan (hulubalang) taistelujärjestelmä, jota käytettiin kuninkaallisissa hoveissa, taistelukentillä ja kylien puolustuksessa.

Pencak Silat -tyylien moninaisuus kuvastaa saariston poikkeuksellista kulttuurista ja etnistä monimuotoisuutta. Sumatralaisia tyylejä (erityisesti Minangkabausta lähtöisin olevia) pidetään teknisesti kehittyneimpien joukkoon kuuluvina, ja niiden ainutlaatuiseen luonteeseen on vaikuttanut matriarkaalinen kulttuuriperinne. Jaavalaisessa silatissa on vahvoja hindulaisia ja islamilaisia hengellisiä vaikutteita. Balilainen silat säilyttää yhteytensä saaren hindubalilaiseen kulttuuriin. Jokainen saari ja usein myös jokainen kylä kehitti oman lähestymistapansa.

Pencak Silatin neljä osa-aluetta

PERSILAT määrittelee Pencak Silatin virallisesti neljän erottamattoman osa-alueen kautta, jotka erottavat sen puhtaasti urheilullisista kamppailulajeista:

Henkis-hengellinen (mental-spiritual): Luonteen kehittäminen, itsehillintä ja hengellinen kasvu. Pencak Silat on taistelutaidon lisäksi nimenomaisesti moraalinen ja hengellinen harjoitusmuoto. Monilla kouluilla on syvät yhteydet islamilaiseen sufismiin tai es islamilaisiin animistisiin perinteisiin.

Kulttuuri ja taiteet (seni budaya): Esityksellinen ulottuvuus – tekniikan sulavat ja rytmisesti vivahteikkaat näytökset, joita säestetään perinteisellä musiikilla (gamelan, kendang-rummut, serunai-huilu). Silat-esitys on yhtä paljon tanssia kuin taistelutaitoa.

Itsepuolustus (beladiri): Käytännön taistelusovellus – nopeat, harhauttavat ja taloudelliset tekniikat, jotka on suunniteltu toimimaan tehokkaasti todellisessa taistelussa. Silatin harhauttava jalkatyö, matalat asennot ja nopeat nivellukot tekevät siitä erittäin käytännöllisen.

Urheilu (olahraga): PERSILATin säätelemä kilpailu-ulottuvuus – sekä sparring (tanding) että taiteellisten esitysten (seni) sarjat MM-kilpailutasolla.

Pencak Silat ja Aasian kisat

Pencak Silat teki Aasian kisojen debyyttinsä vuonna 1987 Soulissa, ja on siitä lähtien kuulunut kisojen ohjelmaan toimien merkittävänä alustana lajin kansainväliselle kasvulle. Indonesia on historiallisesti hallinnut mitalitaulukkoa, mikä kuvastaa lajin syvimpiä juuria ja laajinta harrastajapohjaa siellä. Vuoden 2018 Aasian kisat Jakartassa olivat merkkipaalu – valtavat kotiyleisöt ja ennennäkemätön mediahuomio tekivät Pencak Silatista yhden kisojen seuratuimmista urheilulajeista.

Harjoitus Pencak Silatissa

Harjoituksen rakenne vaihtelee valtavasti tyylin ja koulun mukaan. Perinteinen silat-harjoittelu (latihan) siirtyy suoraan gurulta (mestarilta) oppilaille pienryhmissä, ja fyysisen opetussuunnitelman rinnalla siihen kuuluu usein myös henkinen ulottuvuus ja luonteen kehittäminen. Useimpien tyylien keskeisiä teknisiä osa-alueita ovat langkah (jalkatyöskentelykuviot), kuda-kuda (asennot), buah (sovellukset – taistelutekniikat), jurus (liikesarjat – ennalta määrätyt tekniikoita sisältävät sekvenssit) sekä aseharjoittelu.

Silatin asevalikoima on poikkeuksellisen monipuolinen: keris (epäsymmetrinen tikari), parang (viidakkoveitsi), tombak (keihäs), kerambit (kaareva sormiveitsi), toya (sauva) ja sarung (taisteluvälineenä käytettävä sarongi) ovat kaikki perinteisiä silat-aseita. Erityisesti kerambit on saavuttanut maailmanlaajuista tunnettuutta, koska sitä käytetään realistiseen itsepuolustukseen perustuvissa menetelmissä ja se esiintyy videopeleissä ja toimintaelokuvissa.

Pencak Silat -varusteopas

Kilpailuasu: Yksivärinen musta tai muu hyväksyttyä väriä oleva asu (baju silat), jossa on perinteisiä malaijilaisia kuvioelementtejä. Päänauhaa (ikat kepala) käytetään monissa perinteisissä ja kilpailutilanteissa.

Sparring-suojat: Pääsuoja, vartalosuoja, alasuojus, säärisuojat ja hanskat tanding-kilpailuun (sparring). PERSILAT-kilpailuissa käytetään standardoituja suojavarusteita.

Harjoitusaseet: Perinteisten silat-aseiden rottingista tai kumista valmistetut harjoitusversiot turvalliseen harjoitteluun. Puinen harjoituskeris, kuminen kerambit ja rottingista valmistettu toya ovat tavanomaisia harjoitusvälineitä.

Paljaat jalat: Pencak Silatia harjoitellaan paljain jaloin, sillä jalkatyöskentely ja tuntuma alustaan ovat olennainen osa lajin teknistä perustaa.