Sillan muinaiset hwarang-soturit
Alkuperäiset hwarangit (kukoistava nuoriso) olivat Sillan kuningaskunnan – yhden muinaisen Korean kolmesta kuningaskunnasta – nuorista miespuolisista aristokraateista koostuva eliittijoukko. Heidät koulutettiin yhtenäisenä kokonaisuutena taistelulajeissa, konfutselaisessa etiikassa, buddhalaisuudessa ja taiteissa. Hwarang-koodi (Hwarang-do – ”hwarangien tie”) koostui viidestä periaatteesta: uskollisuus kuninkaalle, vanhempien kunnioittaminen, luotettavuus ystävien keskuudessa, perääntymättömyys taistelussa ja harkittu tappaminen. Näillä sotureilla oli ratkaiseva rooli Korean niemimaan yhdistämisessä Sillan alaisuuteen vuonna 668.
Kun Sillan kuningaskunta kukistui, hwarang-perinne säilyi buddhalaisissa luostareissa – erityisesti munkkisoturiperinteiden kautta, jotka säilyttivät taistelutaidot Korean myöhempien dynastioiden aikana. Juuri tämän luostariperinteen kautta Joo Bang Lee ja hänen veljensä Joo Sang Lee saivat oppinsa buddhalaismunkki Suahm Dosalta Suk Wang San temppelissä nykyisen Pohjois-Korean alueella.
Hwarang-don harjoitusohjelman laajuus
Hwarang-don yli 4 000 tekniikan väite ei ole markkinointiliioittelua, vaan kuvastaa aidosti valtavaa harjoitusohjelmaa, jonka virallinen dokumentointi kesti vuosikymmeniä. Järjestelmä jakautuu sisäisiin (nae gong – sisäisen energian kehittäminen), ulkoisiin (wae gong – fyysiset tekniikat) ja henkisiin (sim gong – mielen harjoittaminen) osa-alueisiin. Pelkästään ulkoinen harjoitusohjelma kattaa seuraavat osa-alueet: Moo Gi Gong (108 perinteistä korealaista asetta), Nae Gong (hengitys- ja energiamenetelmät), Bi Gong Sul (ilmakrobatia- eli ilmassa suoritettavat tekniikat), Soo Gi (käsilyönnit), Jok Gi (jalkatekniikat), Yu Sool (nivelten manipulointi ja heitot), Nang Bub (kaatuminen ja palautuminen) sekä Sib Pal Ki (18 klassisten aseiden luokkaa).