Cus D'Amato

Nuoruus ja tausta

Constantine D’Amato syntyi 17. tammikuuta 1908 The Bronxissa New Yorkissa italialais-amerikkalaiseen perheeseen. Hänen vanhempansa olivat kotoisin Torittosta Barin maakunnasta Etelä-Italian Apulian alueelta. Hänen isänsä työskenteli The Bronxissa jään ja hiilen toimittajana. Nuoruudessaan D’Amato kiinnostui syvästi katolilaisuudesta ja harkitsi jopa papiksi ryhtymistä.

Nuorena nyrkkeilijänä hän kilpaili kääpiösarjassa ja kevytsarjassa. Silmävamma , jonka hän sai katutappelussa, esti myöhemmin ammattilaisnyrkkeilyluvan saamisen. D’Amato kertoi myös isänsä häneen nuoruudessaan kohdistamasta fyysisestä väkivallasta. Hän sanoi, ettei kantanut siitä kaunaa ja uskoi näiden kokemusten tehneen hänestä kurinalaisemman.

Ensimmäiset seurat ja itsenäisyys

D’Amato perusti yhdessä Jack Barrow’n kanssa 22-vuotiaana Empire Sporting Clubin Manhattanilla sijaitsevalle Gramercy Gymille. Hän asui siellä vuosia ja odotti omien sanojensa mukaan mestaria. Monet hänen parhaista nyrkkeilijöistään kuitenkin vietiin pois vaikutusvaltaisempien yhteyksien managerien toimesta. Tunnettu esimerkki oli Rocky Graziano, josta tuli muiden valmentajien ja managerien avulla keskisarjan maailmanmestari.

1950-luvulla D’Amato vastusti International Boxing Club of New Yorkinvaltaa. Se hallitsi suurta osaa nyrkkeilyn promoottoritoiminnasta. Käytettävissä olevien lähteiden mukaan hän kieltäytyi alistumasta tähän valtarakenteeseen, eikä hänen nyrkkeilijöitään otettu mukaan IBC:n järjestämiin otteluihin. Organisaatio hajotettiin myöhemmin, koska se rikkoi kilpailulainsäädäntöä.

Catskill ja Mike Tyson

Pattersonin ja Torresin kanssa vietettyjen ajanjaksojen jälkeen D’Amato muutti Catskilliin New Yorkiin, missä hän avasi Catskill Boxing Clubin . Siellä hän tapasi Mike Tysonin, joka asui tuolloin läheisessä nuorisolaitoksessa. D’Amato otti isällisen roolin hänen elämässään, valmensi häntä ja auttoi häntä rakentamaan itseluottamustaan ja teknistä perustaansa. Teddy Atlas auttoi häntä lyhyen aikaa, minkä jälkeen D’Amaton suojatti Kevin Rooney sai tärkeän roolin Tysonin myöhemmässä valmennuksessa.

Joe Hadley ja muut oppilaat

Myös amatöörinyrkkeilijä Joe Hadley sai valmennusta D’Amatolta. Hadley voitti Golden Gloves -turnauksen kuusi kertaa Memphisissä ja Mid-Southissa. Vuonna 1976 hän osallistui varhaiseen eri kamppailulajeja edustaneiden otteluun karatemestari David Valovichia vastaan. Ottaakseen huomioon sekä lyönnit että potkut Hadley sovelsi peek-a-boo-tyylin uudelleen. Hän voitti ottelun tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä.

Camille Ewald ja holhous

D’Amatolla oli läheinen suhde Camille Ewaldiin vuosikymmenten ajan. Hän tuki D’Amaton työtä erityistä ohjausta tarvitsevista nuorista ja tarjosi kotinsa D’Amaton oppilaiden sijoituspaikaksi. Yhdessä he ottivat Mike Tysonin oikeudellisen holhouksen vastuulleen tavoitteenaan suojella häntä henkilökohtaisesti ja taloudellisesti nyrkkeilymaailman kovissa oloissa.

Aikajana

1908 - Syntyi 17. tammikuuta The Bronxissa, New Yorkissa.

Nuoruus ja amatöörivuodet - Nyrkkeili amatöörinä höyhensarjassa ja kevytsarjassa sekä kiinnostui jo varhain vahvasti kurinalaisuudesta, uskosta ja lajin henkisestä puolesta.

22-vuotiaasta alkaen - Perusti yhdessä Jack Barrow'n kanssa Empire Sporting Clubin Manhattanilla sijaitsevalle Gramercy Gymille.

1952 - Valmensi Floyd Pattersonin keskisarjan olympiavoittajaksi Helsingin olympialaisissa.

1956 - Patterson voitti Archie Mooren tyrmäyksellä ja tuli raskaansarjan maailmanmestariksi.

1950-luku - Vastusti New Yorkin International Boxing Clubin hallitsevaa asemaa.

1965 - José Torres voitti Willie Pastranon ja tuli alemman raskaansarjan maailmanmestariksi.

1970-luku - Valmensi Joe Hadleyta, joka osallistui myöhemmin myös varhaiseen nyrkkeilyn ja karaten väliseen otteluun.

Catskill-kausi - Avasi Catskill Boxing Clubin ja aloitti siellä Mike Tysonin valmentamisen.

1985 - Kuoli 4. marraskuuta Manhattanilla keuhkokuumeeseen.

Vuodesta 1986 eteenpäin - Hänen perintöään kunnioitettiin muun muassa Cus D’Amato Memorial Award -palkinnolla ja nimeämällä New Yorkissa sijaitseva katu Cus D’Amato Wayksi.

Perintö

Hänen ohjauksessaan Floyd Patterson voitti olympiakultaa vuonna 1952 ja tuli vuonna 1956 raskaansarjan maailmanmestariksi. José Torres voitti Willie Pastranon vuonna 1965 ja tuli kevyen raskaansarjan maailmanmestariksi. Mike Tyson tuli D’Amaton kuoleman jälkeen nyrkkeilyhistorian nuorimmaksi raskaansarjan maailmanmestariksi ja rikkoi näin Pattersonin aiemman ennätyksen. D’Amato valmensi lisäksi Joe Hadleya ja välitti tietämystään valmentajille, kuten Teddy Atlasille ja Kevin Rooneylle.

D’Amato kuoli 4. marraskuuta 1985 77-vuotiaana keuhkokuumeeseen Mount Sinai Hospitalissa Manhattanilla. Hän ei ehtinyt nähdä Tysonin nousevan maailmanmestariksi, mutta hänen menetelmillään ja ohjauksellaan oli jo ollut pysyvä vaikutus tämän kehitykseen.

Media ja muistaminen

Hänen elämänsä kuvattiin myöhemmin useissa mediatuotannoissa. George C. Scott esitti D’Amatoa HBO:n vuonna 1995 valmistuneessa Tyson-elokuvassa, ja Harvey Keitel näytteli häntä Hulun vuonna 2022 julkaistussa Mike-sarjassa. Hänen elämänsä toimi myös KNOCKOUT: The Cus D’Amato Story -näytelmän ja elokuvakäsikirjoituksen pohjana. Vuonna 1993 osa New Yorkin 14th Street -kadusta, jolla hänen Gramercy Gym -salinsa sijaitsi, nimettiin Cus D’Amato Wayksi.

Myös Cus D’Amato Memorial Award perustettiin vuonna 1986 Boxing Writers Association of American toimesta. Ensimmäinen palkinto myönnettiin Mike Tysonille. Hänen valmennusfilosofiansa ja perintönsä pysyivät myös kirjojen, haastattelujen ja kansainvälisten muistojuhlien aiheina.