Ninjutsu

Ninjutsu on ninjojen (shinobien) kamppailulaji, strategia- ja vakoilujärjestelmä – feodaalisen Japanin salaiset agentit ja epätavanomaisen sodankäynnin asiantuntijat. Ninjutsu on paljon muutakin kuin taistelujärjestelmä: siihen kuuluvat taistelutekniikoiden ohella muun muassa hiiviskely, naamioituminen, tiedustelu, soluttautuminen, sabotaasi, selviytymistaidot ja psykologinen sodankäynti. Igan ja Kogan provinssien (nykyiset Mien ja Shigan prefektuurit) ninjaklaanit kehittivät ninjutsun samuraiden avoimen sodankäynnin varjovastineeksi. Se kukoisti Japanin Sengoku-kauden (1467–1615) poliittisessa kaaoksessa. Nykyään sitä harjoitetaan kansainvälisesti suurmestari Masaaki Hatsumin Bujinkan-organisaation kautta. Hatsumi peri yhdeksän klassisen kamppailulajin perinnelinjaa, joihin kuuluu kolme aitoa ninjutsu-perinnettä.

Feodaalisen Japanin varjosoturit

Ninjat nousivat omaleimaiseksi yhteiskunnalliseksi ja sotilaalliseksi ilmiöksi Japanin Sengoku-kaudella – vuosisadalla, jota leimasivat lähes jatkuvat sisällissodat kilpailevien daimiōjen (feodaaliruhtinaiden) välillä. Samuraiden noudattaessa Bushidō-koodia ja avointa, kunniallista taistelua ninjat toimivat näiden käytäntöjen ulkopuolella ja suorittivat tehtäviä, jotka vaativat hiiviskelyä, petosta, valeasuja ja tarvittaessa salamurhia. Kaksi merkittävää ninjaperinnettä olivat peräisin Igan maakunnasta (Iga-ryū) ja naapurialue Kogasta (Koga-ryū / Koka-ryū), vaikka eri puolilla Japania oli kymmeniä pienempiä klaaneja.

Mustiin pukeutuneen ninjan kuva on suurelta osin myöhempi teatteriperinne – historialliset ninjat pukeutuivat tehtävänsä mukaan maanviljelijöiksi, kauppiaiksi, munkeiksi tai muiksi siviileiksi. Ninjan todellisia aseita olivat tieto, kärsivällisyys, psykologinen manipulointi ja kyky kulkea huomaamatta. Fyysinen taistelu oli viimeinen keino, ei ensisijainen toimintatapa.

Bujinkan-järjestön yhdeksän koulukuntaa

Masaaki Hatsumi peri mestariltaan Toshitsugu Takamatsulta yhdeksän klassista ryū-ha-koulukuntaa. Takamatsu kuoli vuonna 1972. Kolme niistä edustaa ninjutsuperinteitä: Togakure-ryū (perustettu 1100-luvulla), Gyokushin-ryū ja Kumogakure-ryū. Kuusi on samuraiden bujutsu-koulukuntia: Gyokko-ryū Kosshijutsu, Koto-ryū Koppojutsu, Shinden Fudō-ryū, Kukishin-ryū, Takagi Yōshin-ryū ja Gikan-ryū. Bujinkan Budō Taijutsu ammentaa kaikista yhdeksästä ja muodostaa kattavan klassisten japanilaisten kamppailulajien opetusohjelman pelkän ninjutsun sijaan.

Ninjutsun työkalut ja aseet

Ninjan varustus oli poikkeuksellisen kekseliäs. Aseisiin kuuluivat shurikenit (heitto­terät), kunait (monikäyttöiset työkalut ja aseet), kusarigamat (sirppi ja ketju), naginatat (keihäsvarret), bō-sauvat ja ninja-tōt (lyhyet suorat miekat). Erikoisvarusteisiin kuuluivat kaginawat (kamppailukoukut), shinobi shōzokut (salaiset vaatteet), metsubushit (sokaiseva jauhe) sekä erilaiset sytytys- ja savulaitteet. Vedessä liikkumiseen tarkoitetut välineet, kiipeilyvarusteet ja lukon tiirikoimiseen käytetyt työkalut täydensivät ninjan toimintavarustusta.

Harjoitus ninjutsussa

Nykyaikainen ninjutsu-harjoittelu Bujinkanissa kattaa taijutsun (aseettoman kehon liikkeen – kaiken tekniikan perustan), perinteisten ninja- ja samuraiasejärjestelmien aseharjoittelun sekä yhdeksän koulukunnan strategisen ja filosofisen oppimäärän. Taijutsussa korostuvat luonnollinen kehon liike, etäisyyden hallinta ja vastustajan voiman hyödyntäminen sen vastustamisen sijaan – periaatteet, joilla on selkeä käytännön sovellus itsepuolustuksessa.

Harjoittelu on yleensä yhteistoiminnallista eikä kilpailullista – Bujinkanissa ei järjestetä turnauksia. Oppimäärä on laaja eikä syvällinen, ja siihen kuuluu kaikkien yhdeksän koulukunnan aseita asteittain opiskelijoiden edetessä dan-arvoissa. Hatsumin kanssa harjoittelua Nodan kaupungissa pidetään vakavasti harjoittelevien opiskelijoiden lopullisena kokemuksena.

Ninjutsun harjoitusvarusteet

Dogi: Musta harjoituspuku on Bujinkanissa vakiovaruste, ja se kuvastaa perinteistä yhteyttä salaisiin operaatioihin. Jotkin koulukunnat käyttävät laivastonsinisiä tai tummia värejä.

Tabi: Perinteisessä harjoittelussa käytettävät japanilaiset varvassukat. Ne tarjoavat pitoa ja parantavat tuntumaa alustaan samalla, kun ne suojaavat jalkoja.

Bokken ja harjoitusaseet: Puumiekka, harjoituskunait, kumishurikenit ja pehmustetut aseet kuuluvat asetekniikoiden harjoitteluun. Perinteisiä täydellisiä asekokonaisuuksia opiskellaan asteittain.

Suojavarusteet: Niitä käytetään vain vähän lyöntilajeihin verrattuna – ninjutsun sparringissa (randori) käytetään yleensä kevyitä suojavarusteita tai ei lainkaan varusteita, ja painopiste on hallinnassa ja tietoisuudessa täyskontaktivaihdon sijaan.