Mikä kamppailulaji sopii lapsellesi? Judo, karate, taekwondo, nyrkkeily, potkunyrkkeily, BJJ ja paini tarjoavat hyvin erilaisia tapoja liikkua ja harjoitella. Yhtä lajia ei voi sanoa parhaaksi valinnaksi jokaiselle lapselle. Aloita siis siitä, mitä lapsesi tykkää tehdä, miten lasten tunti on rakennettu ja millainen ilmapiiri matolla on. Seuran nimi kertoo vain osan tarinasta.
Yli kolmenkymmenen vuoden kokemuksella eri kamppailulajeista ja laajalla kiinnostuksella kamppailutaitoihin haluan auttaa sinua valinnassa. Olen itse harrastanut karatea, nyrkkeilyä, potkunyrkkeilyä ja ITF Taekwon-doa sekä opettanut niitä. Minulla on siksi omat suosikkini, mutta olen myös nähnyt, miten paljon ilmapiiri ja ohjaus voivat vaihdella eri saleilla. Oma kokemukseni on lähtökohta, ei todiste siitä, että sama laji sopisi jokaiselle lapselle.
Showroomissamme saamme aikuisilta samankaltaisia kysymyksiä: mikä on alueen paras nyrkkeilyseura tai potkunyrkkeilyseura? Neuvon silloin käymään useilla tunneilla ja valitsemaan sen, jonka parissa tuntuu aidosti hyvältä. Sama pätee lapsiin. Alla yhdistän oman näkemykseni käytännön kysymyksiin, joiden avulla voit arvioida paremmin kokeilutuntia, valmentajaa ja lasten ryhmää.
Lähde liikkeelle lapsestasi, älä paremmuusjärjestyksestä
Yksi lapsi haluaa mielellään oppia potkuja ja liikesarjoja. Toista houkuttelee enemmän matolla painiminen, kun taas kolmas haluaa lähinnä mennä mukaan kaverinsa kanssa. Kaikki nämä ovat hyödyllisiä lähtökohtia. Valintaa ei tarvitse heti käsitellä päätöksenä seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi.
Kysy, millaiseksi lapsesi kuvittelee lajin. Mielikuva voi olla peräisin elokuvasta, näytöksestä tai koulussa kuullusta tarinasta. Tee asiasta konkreettinen: kuulostaako parin kanssa harjoittelu hauskalta vai haluaisiko hän mieluummin tehdä tekniikkaa yhdessä? Haluaisiko lapsesi pukea puvun ja saavuttaa vyöarvoja, vai kiinnostavatko hanskat ja nyrkkeilysäkki enemmän?
Aran lapsen ei automaattisesti tarvitse harrastaa itsepuolustusta, eikä vilkkaan lapsen tarvitse automaattisesti mennä niin sanottuun tiukkaan kouluun. Älä tee valintaa pelkän leiman perusteella. Katso, miten lapsesi reagoi oikealla tunnilla ja antaako valmentaja hänelle tilaa osallistua itselleen sopivalla tavalla.
Hyvä ensimmäinen valinta on tunti, jota lapsesi haluaa kokeilla ja jolla harjoittelun kulku on sinulle selvä. Pidä odotukset maltillisina: tutustuminen, liikkuminen ja sen selvittäminen, tuntuuko laji omalta.
Judo lapsille: kaatuminen, tasapaino ja yhdessä harjoittelu
Judo on korkealla listallani, kun vanhemmat kysyvät ensimmäisestä kamppailulajista. Oma taustani on pääasiassa pystyottelulajeissa, mutta tasapainon, kaatumisen ja mattotyöskentelyn opetteleminen on minusta erityisen kiinnostava tapa tutustua lajiin. Lapsesi ei harjoittele vain yksittäistä liikettä: pari liikkuu mukana ja reagoi.
Judotunnilla lapset voivat esimerkiksi harjoitella horjuttamista, heiton rakentamista ja maassa olevan aseman pitämistä tai siitä irtautumista. Kaatumisen opettelu kuuluu siihen. Harjoituksen toteutustavalla on suuri merkitys: aloittelijan pitää saada ensin selvittää, mitä on tarkoitus tehdä, ennen kuin harjoitusta vaikeutetaan.
Lapselle, joka pitää painimisesta, yhdessä harjoittelu matolla voi olla houkuttelevaa. Toiselle läheinen kontakti voi vaatia totuttelua. Katso siksi, miten uutta osallistujaa autetaan ja miten harjoitusparit valitaan. Judo ei ole itsestään selvä valinta vain siksi, että lapsi on nuori.
Kokeilutunnilla haluan ennen kaikkea nähdä valmentajan, joka selittää rauhallisesti, asettaa selkeät rajat ja antaa lasten harjoitella niin, ettei vahvin aina määrää kaikkea. Katso myös, miten judopukua käytetään ja millaisissa vaatteissa lapsesi voi tulla tutustumaan lajiin ensimmäistä kertaa. Täydellisten varusteiden hankkiminen voi odottaa siihen asti, että seura ja harjoitukset tuntuvat sopivilta.
Painia lapsille: liikkumista, tarttumista ja aseman valitsemista
Painin pitäisi mielestäni päästä useammin tunnettujen vaihtoehtojen joukkoon. Vanhemmat ajattelevat nopeasti judoa, karatea tai potkunyrkkeilyä, vaikka painiharjoitukset tarjoavat aivan toisenlaisen ja kiinnostavan tavan liikkua. Keskiössä ovat ryhti, tasapaino ja pariin reagoiminen.
Harjoituksessa voidaan keskittyä aseman säilyttämiseen, vastustajan ohi liikkumiseen tai tämän hallittuun horjuttamiseen. Se vaatii muutakin kuin pelkkää kovempaa työntämistä. Harjoitellessaan lapset huomaavat, että jalkojen asennolla, ryhdillä ja liikkeen ajoituksella on merkitystä.
Suora harjoittelu parin kanssa voi kiinnostaa lastasi, jos hän pitää aktiivisesta tekemisestä ja haluaa kokeilla uusia asioita. Samalla haluat nähdä oikean lasten harjoituksen, et vapaata painia, jossa äänekkäin tai vahvin osallistuja määrää tahdin. Katso, miten valmentaja rajaa harjoituksia ja puuttuu tilanteeseen, jos joku innostuu liikaa.
Arvioisin painia ennen kaikkea sen ryhmän perusteella, johon lapsi voi oikeasti osallistua. Mukava ja helposti saavutettava lapsiryhmä on arvokkaampi kuin ajatus siitä, että jokin tietty laji olisi täydellinen pohja. Anna lapsesi kokeilla, miltä matolla harjoittelu tuntuu, ja kysy sitten, mitä hän haluaisi kokeilla uudelleen.
BJJ ja lukkopaini lapsille: pulmanratkontaa matolla
Brasilialaisessa jujutsussa ja lukkopainissa keskeistä ovat erilaiset asemat, hallinta ja otteista irtautuminen matossa. Harjoitus voi alkaa niin, että toinen osallistuja on päällä ja toinen alla, ja kummallakin on selkeä tehtävä. Tämä tekee siitä erilaista kuin harjoituksista, joissa tehdään lähinnä lyönti- tai potkusarjoja.
Se voi tuntua liikkuvalta pulmalta: mihin kätesi mahtuu, miten saat tilaa ja miten estät pariasi liikkumasta taas ohitsesi? Joistakin lapsista juuri tämän ratkaiseminen on hauskaa. Sinun ei tarvitse olla valmiiksi vahvin tai ulospäinsuuntautunein lapsi.
Lasten ohjelmat eroavat tekniikoiltaan ja säännöiltään. Kysy, miten asentoja opetellaan, mitä otteita ryhmässä harjoitellaan ja mitä ei sekä miten lapsille opetetaan harjoituksen lopettaminen. On tärkeää, että lopettamispyyntöä kunnioitetaan välittömästi. Aikuisten otteluvideo ei kerro, miten aloittelijoiden lasten tunti järjestetään.
BJJ:tä harjoitellaan gi-puvussa, kun taas muissa grappling-lajeissa harjoitellaan ilman tällaista pukua. Tarkista siis ensin, mitä seura edellyttää. Näissä lajeissa minua kiehtoo se, että niissä opitaan liikkumaan eri etäisyydeltä. Se täydentää hienosti omaa taustaani pystykamppailulajeissa, mutta lapsesi ei tarvitse aloittaa kahta lajia samaan aikaan.
Karate lapsille: tekniikkaa, liikesarjoja ja huomiota suoritustapaan
Karate kuuluu omaan taustaani; olen harrastanut Wado Ryuta. Asennon, tekniikan ja käytöstapojen huomioiminen puhuttelee minua edelleen. Siksi suosittelen mielelläni hyvää karate-seuraa vanhemmille, jotka etsivät lapselleen kamppailulajia.
Tunnilla voidaan harjoitella perustekniikoita, katoja ja pariharjoituksia. Perustekniikassa harjoitellaan esimerkiksi asentoa, lyöntiä tai potkua. Katassa liikkeet tehdään tietyssä järjestyksessä. Parin kanssa harjoiteltaessa mukaan tulee etäisyyden hahmottaminen ja toiseen reagoiminen.
Erityisesti liikesarjojen kohdalla pidän opettamistapaa tärkeänä. Lapsen ei tarvitse muistaa sarjaa heti, jotta hän voisi nauttia karatesta. Valmentaja voi jakaa liikkeet osiin, näyttää ne uudelleen ja auttaa lasta ymmärtämään harjoituksen tarkoituksen. Seuraava vyö voi olla mukava virstanpylväs, mutta sen ei tarvitse olla itse harjoittelua tärkeämpi.
Karate ei myöskään ole yhtenäinen opetusohjelma, jota tarjotaan kaikkialla samalla tavalla. Kysy seuran tyylistä, lasten tunnin rakenteesta ja kontaktiharjoittelun merkityksestä. Oma mieltymykseni perinteisiin kamppailulajeihin on syy käydä tutustumassa, ei jättää kokeilutuntia väliin.
Taekwondo lapsille: potkujen, liikkumisen ja liikesarjojen opettelua
Olen itsekin harrastanut ITF Taekwon-doa. Siinä minua kiehtoo potkutekniikoiden, liikkumisen, käsitekniikoiden ja liikesarjojen yhdistelmä. Lapselle, joka mielellään matkii liikkeitä ja haluaa oppia uusia tekniikoita, taekwondotunneilla riittää paljon tutkittavaa.
Potkun tekeminen on muutakin kuin jalan nostaminen korkealle. Harjoittelet myös sitä edeltävää asentoa, liikkeen suuntaa ja jalan palauttamista. Katso tutustumistunnilla, miten valmentaja selittää nämä osat. Aloittelijalle pienen liikkeen ymmärtäminen kunnolla voi olla kiinnostavampaa kuin vaikuttavan näytöksen kopioiminen.
ITF Taekwon-dossa tulee vastaan kuvioita, joita kutsutaan tuliksi; muissa taekwondosuuntauksissa voi tulla vastaan poomsae-kuvioita. Nämä erot ovat hyvä syy kysyä seuran ohjelmasta. Kaikissa kouluissa ei käytetä samoja kuvioita, vaatteita ja suojia.
Tässäkin pätee oma mieltymykseni: älä anna vyön tai kokeen määrittää koko tarinaa. On hienoa, jos lapsi on ylpeä uudesta kuviosta, mutta lisäharjoittelun tarve ei ole epäonnistuminen. Etsi ryhmä, jossa tekniikka ja hauskanpito voivat kulkea rinnakkain.
Vaatteet kannattaa valita tarpeen mukaan. ITF-dobok, jossa on keskikiinnitys, ei automaattisesti sovi jokaiseen taekwondoseuraan. ITF Taekwon-do -pukumme ITF Dobokissa on tällainen tarrakiinnitys, ja sitä on saatavana myös pienemmissä pituuskoissa. Tarkista vaadittu malli ja istuvuus ennen ostamista.
Nyrkkeily lapsille: kädet, jalat ja rytmi
Nyrkkeily on paljon muutakin kuin kaksi ihmistä vastakkain kehässä. Lasten harjoitus voi keskittyä asentoon, suojaamiseen, jalkatyöhön, varjonyrkkeilyyn, säkkiharjoitteluun ja pistarityöskentelyyn. Lapsesi voi siis tutustua nyrkkeilytekniikkaan, vaikka lajin nimestä ei vielä voi päätellä, millaisia kontaktimuotoja harjoituksissa on.
Nyrkkeilyssä minua viehättää se, kuinka tarkasti käsien ja jalkojen täytyy toimia yhdessä. Suoran lyönnin tekeminen, palaaminen suojaan ja sitten aseman vaihtaminen vaikuttaa yksinkertaiselta, mutta tarjoaa paljon harjoiteltavaa. Hyvässä lasten harjoituksessa tällaiset tehtävät tehdään ymmärrettäviksi ja vaihteleviksi.
Lapselle, joka viihtyy aktiivisen tekemisen parissa ja etsii liikkeitinsä rytmiä, tämä voi olla mukava tutustumistapa. Katso, kuinka kauan harjoitukset kestävät, miten ohjeita annetaan ja kiinnitetäänkö suoritustekniikkaan huomiota myös tempon kasvaessa. Pelkkä runsas lyöntien tekeminen ei vielä ole selkeä harjoitustehtävä.
Kysy erikseen sparraamisesta ja muusta keskinäisestä kontaktista. Se ei ole sama asia kuin säkki- tai pistarityöskentely, ja eroista on hyvä kertoa selkeästi. Hanskoja valitessa kannattaa sitten huomioida käyttötarkoitus ja istuvuus. Kiinteän oz-kokosuosituksen antaminen pelkän lapsen iän perusteella ei ole perusteltua.
Potkunyrkkeilyä ja thainyrkkeilyä lapsille: kädet ja jalat yhdessä
Potkunyrkkeily ja thainyrkkeily ovat myös lajeja, joista olen hyvin kiinnostunut. Käsi- ja jalkatekniikoiden yhdistelmä tekee harjoittelusta monipuolista: harjoittelet yhdistelmää, haet etäisyyden uudelleen ja opit palauttamaan asentosi potkun jälkeen.
Lasten harjoituksiin voi kuulua tekniikkaa, jalkatyöskentelyä, potkutyynyillä tai pistehanskoilla tehtäviä harjoituksia sekä muita sovittuja harjoitusmuotoja. Käytettävät tekniikat ja kontaktimuodot riippuvat lastenohjelmasta. Älä siis oleta, että lasten harjoitusten sisältö on sama kuin aikuisten kilpailuissa.
Potkunyrkkeily ja thainyrkkeily eivät myöskään ole vain kaksi nimeä täsmälleen samalle lajille. Aloittelevan lasten ryhmän valinnassa pidän kuitenkin tärkeämpänä tutustua konkreettisiin harjoituksiin kuin opetella kilpailulajien erot ulkoa. Mitä lapsesi harjoittelee, miten harjoitukset etenevät ja miten ryhmä toimii yhdessä?
Vanhan karun maineen ei tarvitse pelästyttää etukäteen. Toisaalta hieno sali tai tunnettu nimi eivät ole syy sivuuttaa kaikkia ohjaukseen liittyviä kysymyksiä. Näissä lajeissa etsin samaa yhdistelmää kuin muuallakin: hauskuutta, ymmärrettävää tekniikkaa ja selkeitä pelisääntöjä.
Kun valinta on tehty, lasten potkunyrkkeilysetti voi olla kätevä. Tarkista, mitä siihen kuuluu, ja valitse oikea koko kullekin osalle. Käsineiden, säärisuojien ja shortsien kokoa ei tarvitse määrittää samalla tavalla. Kokeilutunnille ei tarvitse vielä hankkia heti koko settiä.
Lasten krav maga: itsepuolustusta sopivassa lastenohjelmassa
Krav magassa on erilainen lähtökohta kuin pisteistä tai vyökokeesta koostuvassa urheiluharjoittelussa: lähtökohtana on itsepuolustus. Alkuperäisessä suosituksessani nostin tämän vaihtoehdon esiin vanhemmille, joita kiinnostaa itsevarmuuden ja puolustuskyvyn kehittäminen. Pidän sitä edelleen hyvänä syynä tutustua sopivaan lastenohjelmaan.
Minulle tutustumiskerta ei tarkoita pelkästään yksittäistä itsepuolustustekniikkaa. Haluan myös tietää, miten harjoituksissa opetellaan ilmaisemaan omat rajat, ottamaan etäisyyttä, pääsemään pois tilanteesta ja hakemaan apua. Tilanteiden, joita lapsi harjoittelee, pitää olla ymmärrettäviä ja sopia ryhmälle.
Kysy siksi, millaisia tilanteita harjoituksissa käytetään ja miten valmentaja selittää ne. Lasten harjoituksissa ei tarvitse jäljitellä aikuisten hätätilanteita mahdollisimman jännittävästi. Tärkeämpää on, että lapsi ymmärtää, mitä voi tehdä, ja osaa pyytää apua tai ilmaista rajansa.
En valitsisi krav magaa sillä perusteella, että kiusaaminen loppuu sen avulla kuin itsestään. Aikuisilla on vastuu puuttua kiusaamiseen. Lasten harjoitukset voivat tarjota paikan harjoitella toimintatapoja ja rajojen asettamista, mutta vastuuta ongelmasta ei saa siirtää lapselle.
Myös tässä ratkaisee itse harjoitus. Katso nimeä ja näyttävää esittelyä pidemmälle ja kysy, millaisia vaatteita ja suojia juuri kyseisessä ryhmässä tarvitaan. Näin teet tietoisen valinnan sopivasta ohjelmasta sen sijaan, että ostaisit jotain suuren lupauksen perusteella.
Miksi otan mielelläni judon, painin ja mattopainin mukaan valintaan
Omat lajini ovat pääasiassa pystylajeja: karate, nyrkkeily, potkunyrkkeily ja ITF Taekwon-do. Kun etsin lapselle ensimmäistä kamppailulajia, tutustun silti mielelläni myös judoon, painiin ja lukkopainiin. Tasapainon harjoittelu, kaatuminen, tarttuminen ja matolla työskentely tarjoavat aivan erilaisen ensikosketuksen kuin lyönnit ja potkut. Pidän niitä hyvänä osana monipuolista perustaa.
Kiinnostuksellani on myös henkilökohtainen historia. Kun olin teini-ikäinen, ensimmäisiä UFC-tapahtumia järjestettiin ja Fred Royers kirjoitti budolehti Zendokaniin. Lataaminen tai suoratoisto ei ollut mahdollista. Yritin löytää UFC 1:n, 2:n ja 3:n videokasetteja aina kun pystyin. Mattopaini teki minuun suuren vaikutuksen ja muutti tapaani tarkastella sitä, mitä tunsin omista harjoituksistani.
Tämä tarina kertoo tietenkin omasta kehityksestäni kamppailulajien harrastajana, ei siitä, millainen lasten tunnin pitäisi olla. Lastentunnista ei tarvitse tehdä pientä UFC:tä. Tästä valinnasta otan mukaani ennen kaikkea uteliaisuuden: älä sulje lajia pois vain siksi, ettet itse tunne sitä kovin hyvin.
Olen saanut vuosien varrella hyviä kokemuksia judon järjestelmällisestä harjoittelutavasta eri seuroissa harjoitellessani tai opettaessani. Tämä on oma kokemukseni, ei takuu jokaisen judoseuran laadusta. Haluan nähdä myös, miten valmentaja kohtelee lapsia. Mukava karaten tai potkunyrkkeilyn lapsiryhmä voi sopia paremmin kuin judotunti, jossa lapsesi ei tunne oloaan kotoisaksi.
Mikä perinteisissä kamppailulajeissa viehättää minua
Pidän perinteisten kamppailulajien ajatusmaailmasta. Kouluissa, joissa olen harjoitellut, olen arvostanut tekniikkaan, käytöstapoihin ja liikkeiden rauhalliseen toistamiseen kiinnitettyä huomiota. Tällainen yhdistelmä voi olla hieno ensikosketus kamppailulajeihin.
Henkilökohtainen mieltymykseni ei tarkoita, että kunnioitusta löytyisi vain perinteisistä lajeista. Myös nyrkkeilyssä, potkunyrkkeilyssä, BJJ:ssä ja painissa voi löytää ryhmän, jossa kohdellaan toisia erinomaisesti. Kiinnitä siis huomiota siihen, mitä valmentaja todella tekee, älä vain siihen, mihin perinteeseen koulu vetoaa.
Pidän katoista, tulista ja poomsaesta, ja ne ovat mielestäni kiinnostavia ja arvokkaita. Lasten tunneilla haluan kuitenkin nähdä, että opetus sopii ryhmälle. Kaikki lapset eivät opi liikesarjaa yhtä nopeasti. Kuviosta tai seuraavasta vyöarvosta ei pitäisi tulla liikkeiden ymmärtämistä ja mukavaa harjoittelua tärkeämpää.
Jos lähistöllä on hyvä klubi, otan karaten tai taekwondon mielelläni mukaan ensitutustumiseen. En kuitenkaan tekisi siitä pakollista reittiä, jolla jokaisen lapsen pitäisi ensin harjoitella perinteistä lajia ennen kuin hän saa kokeilla jotakin muuta. Lopulta ratkaisevat tunti ja lapsesi kiinnostus.
Katso nuorten ryhmää yksittäisen ihanteellisen aloitusiän sijaan
Verkkosivustolla ilmoitetusta iästä on hyötyä, kun haluat tietää, mihin ryhmään voit ottaa yhteyttä. Se ei takaa, että tunti sopii juuri lapsellesi. Kiinnitä huomiota selitysten kestoon, vaihtojen tahtiin ja lapsille asetettuihin odotuksiin.
Kysy, mitä aloittelijalta jo odotetaan. Pitääkö lapsen osallistua koko tuntiin itsenäisesti vai saako hän ensin kokeilla hetken? Näytetäänkö tehtävät? Voivatko lapset ensin seurata sivusta ennen mukaan liittymistä? Tällaiset käytännöt tekevät ensitutustumisesta selkeämpää.
Myös samanikäisten lasten kokemuksessa, keskittymisessä ja ohjauksen tarpeessa on eroja. Valmentaja voi kertoa, miten nämä erot huomioidaan. Älä katso vain sitä, sopiiko ryhmä paperilla, vaan myös sitä, pystyykö lapsesi seuraamaan ohjeita ja tunteeko hän olonsa tervetulleeksi.
Älä tee vyökoetta tai liikesarjojen harjoittelua testiksi, joka ratkaisee, sopiiko lapsesi kamppailulajien pariin. Kysy, miten klubi opettaa uusia asioita ja mitä tapahtuu, jos joku tarvitsee lisää harjoitusaikaa.
Hyvä valmentaja tekee pelisäännöt näkyviksi
Miellyttävä nuorten tunti ei ole vain aikuisten tunti pienemmässä koossa. Katso, miten valmentaja puhuttelee lapsia, rakentaa tehtävät ja reagoi, kun jokin ei onnistu. Haluat ymmärtää, mitä ryhmä oppii ja miten erilainen kokemus otetaan huomioon.
Kiinnitä huomiota ennen kaikkea tavallisiin tilanteisiin. Miten uusi lapsi esitellään? Mitä tapahtuu, jos harjoitus menee liian innokkaaksi? Korjataanko virhe rauhallisesti vai nauretaanko jollekulle koko ryhmän edessä? Selkeä ohjaaminen ja ystävällinen kohtelu eivät sulje toisiaan pois.
Kysy, kuka ohjaa nuorten tunteja, millainen koulutus ja kokemus hänellä on sekä miten klubi käsittelee vanhempien kysymyksiä tai huolia. Selvitä myös, keneen voit ottaa yhteyttä, jos et halua ottaa asiaa puheeksi suoraan oman valmentajan kanssa.
Sinun ei tarvitse arvioida kaikkea yhden käynnin aikana. Klubi, joka kertoo selkeästi toimintatavoistaan, helpottaa kuitenkin tietoisen valinnan tekemistä. Jos tärkeä vastaus jää epämääräiseksi, kysy lisää ennen jäsenyyden hankkimista.
Kysy tarkasti, mitä kontakti tunnilla tarkoittaa
Puku, hanskat tai taustalla oleva kehä eivät kerro, kuinka paljon nuorten tunnilla ollaan tekemisissä keskenään. Kysy siis itse harjoitteista. Tekniikoiden tekeminen ilmaan, tyynyyn osuminen, sovittu pariharjoitus ja vapaampi sparren ovat eri asioita.
Pyydä valmentajaa selittämään, miten lapset jaetaan pareiksi, mitä kontaktikohtia käytetään ja miten voimaa ja tempoa rajoitetaan. Kysy myös, osallistuuko aloittelija heti kaikkeen vai harjoitteleeko hän ensin muita osa-alueita.
Mattopainissa haluat tietää, miten lapset oppivat ilmoittamaan, että harjoitus pitää lopettaa, ja kuinka nopeasti siihen reagoidaan. Lyönti- ja potkuharjoituksissa haluat ymmärtää, mitkä säännöt koskevat juuri kyseistä ryhmää. Älä tee omia oletuksia lajin nimen perusteella.
Suojat eivät oikeuta harjoittelemaan kovempaa. Pääsuoja ei tee päähän kohdistuvista osumista riskittömiä. Jos sinulla on kysyttävää vammasta, terveydellisestä rajoitteesta tai toipumisesta, henkilökohtaisia neuvoja antaa pätevä terveydenhuollon ammattilainen, ei tuotekuvaus.
Tee kokeilutunnista rento tutustumiskerta
Kerro etukäteen, mitä tiedät: missä harjoitus pidetään, kuka tulee mukaan ja ettei lapsesi tarvitse vielä osata mitään. Kysy seuralta, millainen vaatetus sopii ja voiko varusteita lainata. Näin vältät sen, että ensimmäinen harjoituskerta alkaa kiireisellä varusteiden hankinnalla, vaikka niitä ei ehkä tarvita.
Tule ajoissa, jotta on aikaa tutustua saliin ja valmentajaan. Kerro, että kyseessä on ensimmäinen harjoituskerta, ja anna osallistumisen kannalta olennaiset tiedot. Sovi seuraamismahdollisuudesta tai mukaan liittymisestä seuran käytäntöjen mukaisesti.
Yritä olla korjaamatta jokaista liikettä sivurajalta. Lapsesi saa jo ohjeita valmentajalta ja totuttelee samalla ryhmään. Tarkoituksena ei ole näyttää kokeilutunnilla, miten nopeasti lapsi kehittyy, vaan saada tuntuma siihen, miltä harjoitus tuntuu.
Kysy jälkikäteen mieluummin, mikä oli hauskaa, vaikeaa tai yllättävää, kuin oliko lapsesi hyvä. Konkreettinen vastaus, kuten ”halusin pelata sitä peliä vielä uudestaan” tai ”en ymmärtänyt, milloin piti vaihtaa”, auttaa seuraavassa vaiheessa.
Vertailkaa harjoituksia näiden kuuden kohdan avulla
Ensivaikutelma on arvokas, mutta muutamat selkeät arviointikohdat auttavat vertailemaan eri seuroja tasapuolisesti. Sinun ei tarvitse käydä salissa läpi pisteytyslistaa. Keskustelkaa rauhassa käynnin jälkeen siitä, mitä näitte.
- Harjoitusten mielekkyys. Mikä osio kiinnosti lastasi? Oliko kyse itse urheilulajista, yhdessä tekemisestä vai ennen kaikkea kaverista, joka jo harjoittelee siellä?
- Selkeät ohjeet. Olivatko tehtävät selkeitä, ja näytettiinkö jokin uudelleen tarvittaessa? Pystyikö uusi lapsi liittymään mukaan, vaikka ei vielä tuntenut kaikkea?
- Toiminta ryhmässä. Miten lapset toimivat yhdessä? Huomioitiinko joku, joka ei tiennyt, mitä tehdä, tai jännitti harjoitusta?
- Selkeät yhteydenpitoon liittyvät käytännöt. Ymmärrätkö, miten pariharjoitukset järjestetään, milloin lapset keskeyttävät ja mitä aloittelija tekee tai ei tee?
- Arkeen sopiva viikkorytmi. Sopivatko harjoitusajat, matka-ajat ja muut aktiviteetit perheenne aikatauluihin? Harrastuspaikkaan pitäisi päästä myös tavallisena arki-iltana.
- Selkeät käytännön järjestelyt. Tiedätkö, mitä jäsenyys sisältää, mitä varusteita tarvitaan ja mitkä lisätoiminnot tai -kulut ovat vapaaehtoisia?
Suhtaudu lapsesi reaktioon vakavasti odottamatta, että hän osaa heti pukea kaiken sanoiksi. Joskus toinen kokeilukerta on hyödyllinen. Joskus valinta selviää jo ensimmäisellä käynnillä. Sinun ei tarvitse jatkaa seurassa, jonka ilmapiiri ei tunnu hyvältä, vaikka laji paperilla vaikuttaisi sopivalta.
Budovyöt ja kilpailut eivät ole ainoita tavoitteita
Uusi vyö tai ensimmäinen kilpailu voi olla innostava tavoite. Sen ei tarvitse olla syy siihen, miksi lapsesi liittyy seuraan. Kysy, miten seura suhtautuu harrastajiin, jotka eivät kilpaile, ja ovatko kilpailut todella vapaaehtoisia.
Ilman pokaaliakin on konkreettisia syitä olla ylpeä: harjoituksen ymmärtäminen, rauhallinen uusi yritys, parin auttaminen tai tunnille siirtyminen omin päin. Kerro, mitä huomaat, sen sijaan että vertaisit lastasi jatkuvasti johonkin, joka on harjoitellut jo pidempään.
Vyö ei myöskään kerro kaikkea harjoituskokemuksesta. Värien, kokeiden ja tasojen merkitys vaihtelee lajin ja järjestön mukaan. Käytä oman seuran järjestelmää oppimispolun selittämiseen, älä lasten yleispätevänä paremmuusjärjestyksenä.
Jos lasta kiinnostavat kilpailut, kysy erikseen valmistautumisesta, ohjauksesta, osallistumisehdoista ja kilpailuihin liittyvästä yhteydenpidosta. Tavallinen lasten harjoitusryhmä ja kilpailuihin tähtäävä valmennus eivät automaattisesti kuulu samaan pakettiin.
Pidä itseluottamusta ja jämäkkyyttä koskevat odotukset konkreettisina
Ehkä etsit liikuntaharrastusta, koska lapsesi haluaa seistä tukevammin omilla jaloillaan, löytää helpommin kavereita tai oppia mielellään jotain uutta. Nämä ovat ymmärrettäviä toiveita. Älä kuitenkaan lupaa, että jokin yksittäinen laji ratkaisisi ongelman itsestään.
Kysy, miten valmentaja ohjaa tunnilla yhteistyöhön, rajojen ilmaisemiseen ja virheisiin suhtautumiseen. Esimerkit kertovat enemmän kuin esite, jossa luetellaan kurinalaisuus, kunnioitus ja itseluottamus. Konkreettinen sopimus keskeyttämisestä tai rauhallinen selitys epäonnistuneen harjoituksen jälkeen osoittaa, miten nämä asiat näkyvät käytännössä.
Kiusaamisen kohdalla urheilutunti ei korvaa tilanteeseen puuttumista koulussa tai muualla. Lapsen ei pidä joutua itse vastuuseen kiusaamisen lopettamisesta oppimalla taistelemaan paremmin. Pidä vanhempana yhteyttä tilanteeseen liittyviin aikuisiin ja järjestä tarvittava apu.
Anna urheilun olla vain urheilua. Uudesta liikkeestä nauttiminen, tuttu ryhmä ja se, että on jotakin, mitä odottaa, ovat itsessään hyviä syitä harjoitella.
Valitse harjoitukseen ja lajiin sopivat vaatteet
Seura kertoo, mitä lapsesi voi käyttää ensimmäisellä tutustumiskerralla. Kun on selvää, että lapsi haluaa jatkaa harjoittelua, voit hankkia varusteet tarpeen mukaan. Kysy puvun tyypistä, mallista ja mahdollisista seuran käytännöistä ennen kuin valitset ulkonäön perusteella.
Judopuku, karaten puku ja taekwondopuku eivät ole suoraan keskenään vaihdettavissa. Myös taekwondon sisällä on erilaisia malleja. ITF-dobok on tarkoituksenmukainen valinta harjoituksiin, joissa sitä edellytetään, mutta se ei automaattisesti sovi jokaiselle taekwondoseuralle.
Valikoimamme Taekwon-do puku ITF Dobok on esimerkki tällaisesta erityismallista. Siinä on tarrakiinnitteinen keskietu, ja sitä on saatavana myös lyhyempinä pituuksina. Valitse koko tuotetietojen ja istuvuuden perusteella, älä vain lapsesi iän mukaan.
Anna lapsen tehdä uusissa vaatteissa muutama tavallinen liike. Onnistuuko kyykistyminen, käsien nostaminen ja harjoituksissa tehtävien liikkeiden tekeminen ilman, että lapsen tarvitsee jatkuvasti nykiä pukua? Vaatteiden hankkiminen liian suurina kasvunvaran vuoksi ei ole järkevää, jos hihat tai lahkeet haittaavat harjoittelua.
Valitse hanskat ja setit käyttötarkoituksen ja istuvuuden mukaan
Nyrkkeilyssä ja potkunyrkkeilyssä tarvitaan erilaisia varusteita kuin harjoituksissa, joissa ei käytetä nyrkkeilyhanskoja. Aloita harjoittelumuodosta ja tarkista sen jälkeen istuvuus. Hanskan unssimäärä ei kerro kaikkea käsitilan mitoista.
Lasten nyrkkeilyhanskat Booster Combat Musta ovat esimerkiksi keinonahkaa, ja niissä on tarrakiinnitys. Tällaiset konkreettiset ominaisuudet helpottavat vertailua. Ne eivät kuitenkaan tarkoita, että sama koko sopisi kaikille samanikäisille lapsille tai että kaikki hanskat sopisivat kaikkiin pariharjoituksiin.
Lasten potkunyrkkeilys setti voi olla käytännöllinen, kun tarvitset useita varusteita. Tarkista kuitenkin sisältö: Lasten potkunyrkkeilys setti XPRT Kulta sisältää hanskat, sukkamalliset säärisuojat ja shortsit. Lasten potkunyrkkeilys setti Booster Combat Vaaleanpunainen sisältää perusvarusteina hanskat ja säärisuojat. Lisävarusteita myydään erikseen.
Täydellinen setti ei siis automaattisesti tarkoita, että kaikki harjoituksiin tarvitsemasi tuotteet sisältyvät siihen. Tarkista, mitä varusteita lapsesi käyttää, minkä koon voit valita kullekin tuotteelle ja mitä voi hankkia myöhemmin. Älä valitse kaikkea samaa kokoa vain helppouden vuoksi, jos käsille, säärille ja vaatteille tarvitaan erilainen istuvuus.
Sama pätee taekwondoon: ITF Sparring Set ja ITF Set Compleet sisältävät eri varusteet. Käsi- ja jalkasuojaimet sisältävä setti ei ole sama kuin paketti, johon kuuluu myös dobok. Lue sisältö ennen tilaamista.
Huomioi valinnassa myös perheen arki
Innostunutta aloitusta on helpompi jatkaa, kun tunnit sopivat tavalliseen viikkoonne. Mieti matka-aikaa, ruokailuja, koulua ja mahdollisia muita harrastuksia. Käytännössä lähellä oleva, hyvin saavutettava seura voi sopia paremmin kuin kunnianhimoinen ohjelma, jonka jokainen harjoitus vaatii paljon järjestelyjä.
Kysy etukäteen, mitä jäsenmaksuun sisältyy ja mitä ei. Mieti esimerkiksi vaatteita, kokeita, tapahtumia ja kilpailuja. Tarkista myös jäsenyyden käytännön ehdot. Näin vertaat pelkän tuntimaksun sijaan sitä, mitä valinta todellisuudessa maksaa.
Älä suunnittele täyttä harjoitusviikkoa, ennen kuin tiedät, miltä ensimmäinen jakso lapsestasi tuntuu. Aloita sopivan väljällä aikataululla ja katsokaa sitten yhdessä, miten jatkatte. Myöhemmin voitte aina päättää lisätä yhden harjoituksen.
Jos haluat katsella ja sovittaa varusteita, voit tehdä sen showroomissamme Waddinxveenissä. Ota mukaan tiedot tarvittavasta asusta tai suojista. Näin vertailu on helpompaa kuin yrittää kotona erottaa toisistaan useita lähes samanlaisia tuotteita.
Anna ensimmäiselle jaksolle aikaa
Ensimmäinen tunti ja ensimmäiset kuukaudet eivät aina tunnu samanlaisilta. Aluksi kaikki on uutta; myöhemmin jotkin harjoitukset tulevat tutummiksi ja vastaan tulee myös haastavia osuuksia. Kysy silloin tällöin, mistä lapsesi pitää ja mikä tuottaa vaikeuksia.
Älä tulkitse vaikeaa harjoitusta heti merkiksi siitä, että laji on väärä valinta. Voi auttaa, jos asia selitetään vielä rauhallisesti uudelleen. Lapsen ei kuitenkaan tarvitse jäädä seuraan, jonka tunnit tuntuvat jatkuvasti vastenmielisiltä tai jossa häntä kohdellaan epämiellyttävästi. Yritä ymmärtää, mistä reaktio johtuu.
Jos tunti ei tunnu sopivalta, voit ensin katsoa, auttaisiko ryhmän tai tuntiajan vaihtaminen. Joskus saman lajin toinen seura sopii paremmin. Joskus lapsesi huomaa, että aivan toinen laji onkin hauskempi.
Paras kamppailulaji lapsellesi ei ole mikään yksiselitteinen valinta, vaan sopiva yhdistelmä kiinnostusta, tuntien sisältöä, ohjausta ja toimivaa aikataulua. Aloittakaa tutustumalla lajiin, kysy konkreettisia kysymyksiä ja hanki varusteet vasta, kun tiedät, mitä tunnilla tarvitaan. Näin siirtyminen tatamille sujuu selkeästi ja ennen kaikkea hauskasti.
